Olen vuoden aikana siirtänyt kaiken henkilökohtaisen jorinan tänne lokikirjan puolelle, joten en enää kirjoita ”päiväkirjamaista” settiä pääblogiin. Muutosten tuulet puhaltavat ja siksi luet tätä kirjoitusta tällä kertaa hieman eri paikasta. Aiemmat vuoden viimeiset tekstit löydät näiden linkkien takaa:

• Vuoden 2005 viimeinen
• Vuoden viimeinen (2006)
• Vuoden viimeinen (2007)
• Vuoden viimeinen (2008)
• Vuoden viimeinen (2009)
• Vuoden viimeinen (2010)
• Tuloksellinen vuosi 2011
• Vuoden viimeinen (2012)
• Vuoden viimeinen (2013)
• Vuoden viimeinen (2014)
• Vuoden viimeinen (2017)
• Vuoden viimeinen (2018)
• Vuosikymmenen viimeinen
• Vuoden viimeinen kirjoitus (2020)
• Vuoden 2021 viimeinen kirjoitus

Olenpas ollut kaavoihin kangistunut, kun enimmäkseen olen mennyt samalla otsikollakin. ”Vuoden viimeinen”. Vuoden viimeisenä päivänä 15 eri vuotena olen pohtinut kulunutta vuotta ja samalla spekuloinut tulevaa.

Digitalisaation vyöryessä yli kaikki mahdolliset palvelut sähköpostittavat ”Your year in numbers”-tyylistä settiä, jota julkaisin vielä pari edellistä vuotta blogissani. Nyt en jaksa kovin yksityiskohtaisesti avata vuottani. Paljon on tullut taas musiikkia kuunneltua, lenkkejä juostua, työtunteja tehtyä, koodirivejä koodattua. Tilastoja näkee netin eri profiileistani, jos niitä jaksaa kaivella.

Numeroiden sijaan tärkeämpää on pohtia, mitä olen oppinut tänä vuonna ja mihin olen käyttänyt aikani. Terveelliset elämäntapani ovat vakiintuneet, alkoholi on ollut poissa pelistä jo yli kaksi vuotta.

Pari asettamaani tavoitetta voin kertoa. Lenkkitavoitteet ylittyivät heittämällä, juoksin 193 kilometriä yli alkuvuoden tavoitteeni.

Myös lukutavoite ylittyi, luin 48 kirjaa enemmän kuin oli tarkoitus.

Firmassa olen tänä vuonna ottanut uutta vaihdetta silmään hallitustyöskentelyssä. Jos itseään saa nyt kehua, olen muutenkin skarpimpi ja itsevarmempi kuin koskaan aikaisemmin. Tuntuu hyvältä kuulla tätä myös muilta. Enää ei heikon itsetunnon Rolle pääse mylvimään liikaa korvan takaa. Pitää kuitenkin aina muistaa, että Ego on vihollinen (kirjasuositus).

Toivon, että vuosi 2022 toisi mukanaan vauhtia työasioihin, toivottavasti enemmän lepoa väleissä ja paljon hyvää kehitystä joka osa-alueella. Pyrin olemaan ensi vuonna entistä positiivisempi, produktiivisempi ja rakentavampi. Toivon myös, että ahdistushommat lähtevät helpottamaan nyt kun kartoituskäynnit ovat ohi ja tammikuussa alkaa pysyvämmän psykoterapeutin etsintä.

Vuoden 2021 viimeinen kirjoitus

Toiveeni ja tavoitteeni vuodelle 2022 toteutuivat erinomaisesti.

Vuoden kohokohdat top 10:

1. Löytyi vihdoin kiva neliö keskustasta ja lapsille omat huoneet
2. Firmassa tapahtuneet positiiviset muutokset
3. Terapian alkaminen
4. Uudet puiset silmälasit
5. Tekoälyjutut
6. Koodijutut
7. Terveys (en ollut kuin kerran flunssassa kesällä)
8. Puolimaraton joka kuukausi toukokuusta joulukuuhun
9. Kesälanit
10. Monta hyvää leffailtaa vaimon kanssa

Negatiivisia asioita ei vuoteen onneksi paljon mahtunut. Isoimpana ehkä Twitterin mädäntyminen.

Kuvia tallentui pilvipalveluun tänäkin vuonna tuhansia, joten en lähde perkaamaan niitä läpi. Sen sijaan tässä vuoden parhaat otokset Instagramista:

Viesti tulevaisuuden minälleni:

Hei urpo! Juuri sinä, Rolle, 31.12.2023 kun luet tätä kirjoitusta ja pohdit kulunutta vuotta. Toivottavasti olet viettänyt enemmän aikaa vaimon ja lasten kanssa. Toivottavasti olet myös koodannut vähemmän pakkomielteisesti ja viettänyt enemmän vapaa-aikaa niin, että ajatukset eivät ole työasioissa. Tiedän, että se on välillä mahdotonta, mutta toivottavasti yritit edes.

Toivon myös, että olet viettänyt vuoden 2023 ahdistuen vähemmän ja terapian kautta mielenterveys on lähtenyt entistä paremmalle tolalle. Toivon myös, että firma lähti lentoon ja omalla työllä on ollut vaikutus. Vuosi on samaan aikaan pitkä ja lyhyt aika, mutta toivon että isoja asioita on tapahtunut 2023, hyvään suuntaan.

Toivon, että tätä lukiessa olet onnellinen elämässäsi juuri siinä tilanteessa missä olet ja asiat ovat menneet ainoastaan parempaan suuntaan joka osa-alueella. Tavallaan tiedän jo tämän, sillä kaikki riippuu sinusta.

Hyvää uutta vuotta 2023! Nähdään ensi vuonna!

No joo. Vähän karkasi taas lapasesta. Perjantai piti olla vapaapäivä, mutta olikin aikalailla töitä aamusta iltaan. Mutta kun se on vaan niin mukavaa.

Illasta yöhön koodasin sitten loppuun kehityshommat, jotka pitikin. Mutta ai että kun tulikin hyvä. Versio 9.2.5 katseltavissa täällä.

Kello on oikeasti 2:32, mutta merkitään tämä vielä perjantain puolelle. Klassikko.

6 tuntia 51 minuuttia kehitystunteja tänään. Pakko kirjoittaa se navigation.js uudestaan, kun kerran olen aloittanut. Ei meinaa taas tunnit riittää. Kello on 23:15 ja on pakko syödä jotain. Huomenna jatkan, vaikka onkin vapaapäivä. Tästä tulee hyvä. Nav-rewrite branchissa näet muutokset reaaliajassa.

Palaan mielessäni aamuun. Terapiasessio on kohtalaisen raskas. En tiedä oikein miksi. Kerron ensimmäisenä joululomastani, joka on tuntunut liian lyhyeltä. Kerron kuinka oudolta tuntuu, kun lapset ovat mummolassa, samalla tiedostaen että ei mene mitenkään mahdottoman pitkä aika kun lapset muuttavat pois kotoa. Puhumme myös siitä, että lapset eivät kovin usein ole muualla. En toisaalta tiedä haluanko tässä vaiheessa elämää edes tottua heidän poissaoloonsa. Jotenkin on mukavaa, että on elämää ympärillä.

Puhun myös joulunajan surusta, sillä tulee isäni viimeiset hetket mieleen. Kuolema on pyörinyt taas mielessä. Memento mori.

Aihe vaihtuu sulavasti työasioihin ja huoliin tulevasta.

Työpäivä sujuu hyvin, vaikka en ehdikään tehdä kaikkea mitä haluaisin. On mukavaa tehdä töitä, kun on vielä rauhallista. Ensi viikolla taas mennään, ja lujaa.

Vaikka olen kotona iltayhdeksältä, päivästä on hyvä fiilis. Väsymyksen tasokaan ei ole mitenkään ylitsepääsemätön. Ehdin nauraa lasten kanssa sen pienen hetken. Joku sanoi jossain dokumenttielokuvassa hienoiten, että kaikista tärkeintä elämässä on lasten ja läheisten ilo ja nauru. Olen samaa mieltä. Sen parempaa ei olekaan.

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan. Tällä kertaa uskon sanontaa.

Väsymys on sen verran kova, että katsotaan saanko tästä tekstiä aikaiseksi. Takana on 4-5 tunnin unet, koska olen joutunut arjen alkamisen vuoksi pakottamaan unirytmini jälleen epänormaaliin, eli aamulla aikaisin ylös. Herään kello seitsemän, enkä meinaa saada silmiä auki. Jogurtti on loppu, joten lähden töihin ilman aamiaista. Olen hyvissä ajoin ensimmäisenä toimistolla ja ehdin painaa noin tunnin töitä ennen muiden saapumista.

Hyvä työpäivä, saan aikaan kaiken sen mitä pitääkin. Huomenna sitten varsinaisen koodin kimppuun, tänään vielä käynnistelyä erinäisissä firman asioissa.

Fiilis on ollut tänään matala. Se johtunee loman äkillisestä loppumisesta ja sen aiheuttamasta väsymyksestä. Olen varmaan sanonut tämän ennenkin arjen koittaessa, mutta eiköhän tämä taas tästä.

Erehdyin tänään vilkaisemaan Twitteriä pitkästä aikaa. En erehdy enää toista kertaa. Puistattaa.

Jos olet masokisti, lue kommentointia tästä.