Nukun reilut kahdeksan tuntia. Eli kolmesta yhteentoista. Unirytmini on jotenkin vinksallaan. Toisaalta se tuntuu normaalilta. Ehkä se on aina ollutkin näin. Ehkä tämä on minun ”normaali”. Skippaan lenkin tänään. Nyt on loma, eikä puristeta mailaa.

Kirjoitan artikkelia pitkin päivää. En saa sitä julkaistua ja se jää kesken kun äiti tulee kylään. Ei haittaa. Juomme kahvit ja juttelemme niitä näitä. Lopulta on lasten aika lähteä mummolaan.

Koti tuntuu aina hurjan tyhjältä, kun lapset eivät ole täyttämässä sitä elämällään. Ei oikein osaa olla taaskaan.

Päätän alkaa pelaamaan Overwatchia. Saamme hyvän groupin aikaan. Muutama voittokin tulee.

Vieläkään ei ole velvollisuuksia. Nyt vielä vähemmän. Aion ottaa tästä vapaasta kaiken ilon irti.