Nukkumaanmenoni on viivästynyt. En saa unta ennen neljää aamuyöllä, kolmatta yötä putkeen. Aivoni keksivät koko ajan jotain uutta pohdittavaa ja tehtävää. Kai se on tämä aika vuodesta. Olisi kova hinku soittaa ja tehdä musiikkia kolme vuoden tauon jälkeen, vaikka työpöydälle ei mahtuisi yhtään lisää projekteja. Yksi biisintynkä on mielessä, mutta se ei kuulosta yhtään Streetgazerilta. Asiaa pohdittuani keksin, että voisin periaatteessa kuopata Streetgazerin ja tehdä jotain uutta ja hienoa omalla nimelläni, Rolle. Se vähentäisi ”painetta” tehdä jotain ”oikeaa”. Voisin vain vaikka tehdä biisin ja lähteä siitä liikenteeseen.

Päässäni pyörii välillä melodioita, mutta vähemmän kuin ennen. Enkä oikein laita niitä ylös minnekään, joten ne vaipuvat unholaan. Pohdin myös muita inspiraatiokanavia. Musiikkimaailmassa AI konseptina ärsyttää, mutta sieltä voisi kaivaa jotain ideoita ja inspiraatiota korkeintaan, generoimalla vaikka lokaalisti sampleja. Koska toisaalta kaikki matkivat toisiltaan. Jos matkit konetta tai ihmistä, onko siinä lopulta hirveästi eroa? Taiteeseen vedän tietyn rajan, en vain suostu käyttämään 100% tekoälyä koko luovaan prosessiin. Musiikissa keinotekoisuuden kuulee heti. Jos biisini kuulostaa paskalta, haluan että se paskuus on omaa syytäni, eikä koneen syytä. Mutta silti koneen käyttäminen jollain tavalla hyödyksi kiinnostaa, onhan genreni kuitenkin elektroninen, koneella tehty musiikki. Synat ja plugarit ovat kuitenkin kaikki ääntä tuottavia masiinoita. Väännät vipua ja syntyy erilainen ääni.

Toisaalta on ihan realismia, että sunnuntai-iltapäivänä ei mitään biisejä synny. Arki hyökkää kimppuun heti huomenna ja biisi jää taas telakalle. Sunnutai-iltapäivän raakileita onkin toistasataa jossakin pilvilevytilan pöytälaatikossa. Sieltä ne joku löytää sitten kun minusta aika jättää, tai menee deleteen jonkun muun kuin minun toimesta. Kuuntelematta paskaa.

Sunnuntaikahvi piristää tälläkin kertaa ehkä 1%. Jostain syystä sunnuntaisin on mieli maassa. Tänään onneksi hieman vähemmän kuin edeltävinä sunnuntaipäivinä. Kun pääsee kiireettä rentoutumaan, elimistö jotenkin toteaa, että on aika pahan mielen, koska miten tästä voisikaan koskaan seurata mitään positiivista. Taitaa edelleen olla vain ylivirittynyt hermosto, joka ei pääse tarpeeksi hengähtämään.

Nyt hengähdän. Musiikilla tai ilman.

Diat esiintymiseen tehty, 1/2. Olen tyytyväinen, vaikka niitä tuleekin hiottua hieman liian pitkään. Olen perfektionisti, ei mahda mitään. Migreeni ja postdrome meinaa häiritä tekemistä, mutta onneksi kaikki helpottaa aikanaan.

Dark Matter on eskapistin unelma sarjaksi. Se saa jotenkin pohtimaan elämän syvimpiä kysymyksiä. Love and be loved. Sitä elämä lopulta on.

Sateinen lepopäivä parhaimmillaan. Tuntuu kuin asuisin Bespinissä, Cloud Cityssä. Toivottavasti meidän ei tarvitse koskaan muuttaa pois tästä kattohuoneiston kämpästä. Tykkään kaikesta juuri nyt.

Saamme vihdoin yhdistyksen palvelinklusterin siirrettyä pois Hetzneriltä nopeammille ja paremmille UpCloudin servereille. Perjantai on aika hurja, koska työpäivä on täynnä hoidettavia asioita ja sen perään pitkä huoltoikkuna vaativine migraatioineen. Mutta kaikki menee yllättävän hyvin. Soitamme Ilkan kanssa puhelun ja totean heti custom-Archin pienet heikkoudet. Minimaalisessa distrossa ei nimittäin ole asennettuna mitään mitä ei kaipaa, mikä on hyvä asia, kunnes asioita kaipaa. Esimerkiksi kotikoneella ei tule soitettua videopuheluita tai jaettua ruutua, joten eipä se sitten toimikaan, kun loputtoman kanvaasin driftwm:ssä ei ole tukea ruudunjaolle, sillä teknisesti asiaa tarkastellessa ei ole koko ”ruutua”, työpöytä jatkuu loputtomiin.

Migraation jälkeen pitäisi viimeistellä ne fakin slaidit. Deadline lähenee. Ei auta kuin painaa. Migraatio on valmis, migreeni saa alkaa. Onneksi on ritsatriptaani.

Päivä on täynnä tekemistä alusta loppuun, rentoa ja mukavaa, kehittävää, innostavaa ja ennen kaikkea omassa yrityksessä. Tänään olen ylpeä siitä mitä olemme Juhan kanssa saaneet aikaan. En haluaisi tehdä mitään muuta.

Kun sanon ”päivä on täynnä”, se on kirjaimellisesti täynnä. Mutta asiat sulautuvat toisiinsa. Töiden jälkeen jatkan yhä samojen aiheiden parissa, enkä oikein osaa aina erottaa mikä on työtä ja mikä ei, kun tämä on niin mukavaa. Mutta selkeästi enemmän oman urani kehittämistä on tapahtumissa puhuminen. Niihin valmistautuminen on eräänlaista työtä myös, vaikka ei leipätyötä olekaan. On hämmentävää, että puolen tunnin puheenvuoron valmisteluun voi mennä ilta jos toinenkin, mutta haluan slideistäni persoonalliset.

On mukava puhua aiheesta, josta tietää jotain. Tavallaan osa motivaatiotani mennä puhumaan dependenssivapaasta WordPressistä on se, että voisin ”oppia” aiheen vielä paremmin. Siirryimme ACF:stä natiiveihin core-lohkoihin vasta vuoden sisällä ja koska nykyään en itse juurikaan koodaa töissä, pakotan itseni tällä tavoin opettelemaan perinpohjin aiheen ruohonjuuritasolla missä työntekijät ovat pidemmällä.

Kunpa olisi vähemmän tekemistä ja ehtisi levätä kunnolla. Ehkä joskus vielä.

7 puhelua, jos lasketaan kaikki nopeat Huddlet. Tuntuu, että olen puhelimessa jatkuvasti nykyään. Mutta eivät onneksi kaikki päivät ole samanlaisia.

Sataa. On syksy. Nautin syksystä.

Meditointirutiini on säilynyt. Olen innostunut kävelymeditaatiosta, koska se on ainoa tapa jolloin voin rauhoittaa mieleni päivän tuoksinan aikana. Jotenkin tuntuu vain hankalalta laittaa silmät kiinni ja istua aloilleen, kun kaikki on kesken, vaikka koko harjoituksen pointti onkin pysähtyä ja tyhjentää pääkoppa. Muistan psykoterapiassa käydessäni, että terapeuttini tehdessä harjoitusta, minua alkoi nukuttamaan. Hän sanoi sen olevan hyvä asia. Mutta en minä oikein halua nukkua kesken työpäivän.

Onneksi meditointi toimii silmät aukikin. Kyseessä on kuitenkin rauhoittunut mielentila, tai oikeastaan mielen ”tilattomuus”. Ideana on observoida ja keskittyä hetkeen ilman ylimääräisiä tiellä pyöriviä ajatuksia. Ajatukset huomioidaan ja sitten taas pyritään olemaan hetkessä.

Kävelymeditaatio on siitä hyvä meditointitapa, että se hoituu vartin kotimatkalla. Tulee keskityttyä jalkojen askellukseen, epätasaiseen maastoon, lehtien väreihin, tuntemuksiin, tuoksuihin, luontoon ja ääniin. Kotiin tullessa huomaa, että unohtui käydä kaupassa. Siitä tietää, että harjoitus toimii.

PS. Vaivihkaa migratoin Rollemaan vanhan teeman uusille WordPress-tekniikoille, 27 committia, 272 tiedostoa, yli 57 000 riviä vähemmän koodia. Tässä koko diffi.