Energiat vähissä. Torstaipäivän teemat:

• Liian vähän unta alla, taas
• Liikaa kofeiinia
• Ahdistus
• Liian vähän ruokaa
• Liikaa palavereja
• Liian vähän taukoja

Nyt pizzaa ja vähän äkkiä.

Pedro on taas Jyväskylässä, hän pyytää kahville. Ei tarvitse kahta kertaa miettiä, mukava tyyppi. Aikalailla tasan vuosi viime tapaamisesta. Kuulemma onnekas sattuma.

Sanon yleensä, että en ole kovin sosiaalinen, mutta se on väärin sanottu. Tänäänkin olen tekemisissä ihmisten kanssa ensin töissä 10-17, sitten vapaalla 17-18 ja loppuilta 18-23 perheeni parissa.

Jotain siinä kuitenkin on, että olen sosiaalisempi englanniksi, alkuperältään muiden kuin suomalaisten kanssa. Kai aivot kääntyvät ulkolaiseen kulttuuriin kielen myötä. Hämmentävää.

Sosiaalinen tai ei, nyt on henkinen akku 1%. Silmät painuvat väkisin kiinni kello 18:49. Minun tuurillani piristyn kymmeneen mennessä. Sitten taas toista viikkoa putkeen 5h yöunilla eteenpäin ja Tetris-efekti jatkuu… Never stop the madness.

Palaveripäivä. Jälleen jää vain parin tunnin slotti tehdä jotain muutakin. Ilta venähtää. Syöminen venähtää.

Keskittyminen ei ole tänään huippuluokkaa. Ahdistus on kuitenkin jokseekin pysynyt kurissa.

Osaisinpa rauhoittua. Sarjat ja kirjat eivät pysäytä koneistoa.

Jossain kohtaa on pakko kokeilla jotain muuta.

Aivot käy edelleen ylikierroksilla. Alle 4h unilla hieman hyy-dyt-tää…

Ohjelmoin hieman liikaa nykyään. Agenttien kanssa tekeminen on vaan yht’äkkiä niin kivaa. Tästä on kuitenkin muodostunut jonkin sortin ongelma, koska näen uniakin ohjelmoinnista. Pitäisi keksiä jotain muuta, mutta pääni on täynnä ideoita ja homma menee pakkomielteiseksi. Pitäisi osata lopettaa. Tunnin juoksulenkki väliin ei nollaa aivoja ollenkaan.

Olisipa tilanne sellainen, että voisi lentää jonnekin etelään, rannalle tai jonnekin. Sitten olisi ikäänkuin ”pakotettu” taukoon, koska ei viitsi heittää hyvää lomaa hukkaan tietokoneella säätämiseen.

Ehkä jonain päivänä. Toivottavasti säilyn hengissä seuraavaan nollaamiseen saakka.