Fatigué mais heureux
Pilkin istualtani, mutta silti säädän rajapintoja Databoxille. Aivot eivät ota pysähtyäkseen. Hengitys tuntuu raskaalta, univaje jyskyttää päässä. Viikonlopun lepään. Oho, on jo lauantai.
Fatigué mais heureux
Pilkin istualtani, mutta silti säädän rajapintoja Databoxille. Aivot eivät ota pysähtyäkseen. Hengitys tuntuu raskaalta, univaje jyskyttää päässä. Viikonlopun lepään. Oho, on jo lauantai.
Kuinka laskea Google Sheetissä vain näkyvät solut tietyllä arvolla? Ei osannut edes ChatGPT, eikä pääni toimi. Pakko mennä nukkumaan, vaikka olo on kuin Stewiellä:
Mitä edes esitän? Pääsen lopettamaan työt ”ajoissa”, eli työpäivä on vain 8-17. Mutta sitten kuitenkin kotona rojahdan ensimmäisenä tietokoneelleni, mitäs muutakaan kuin ”työasioita” hoitamaan. Tykkään niin paljon tästä. Käytännössä teen viikon markkinointitoimenpiteen, eli kirjoitan bloggauksen julkaisua odottamaan.
Kiinnostaa myös tutustua Databoxiin, jota selaan nyt illasta. Päiväsaika on hyvä käyttää laskutettavan työn tekemiseen, mutta illalla voikin sitten tutustua niihin asioihin, jotka muuten vaan kiinnostavat. Kuten numerot. Kuten data. Haluaisin firman numerot jonnekin toimistolle näkyville. Tai ainakin omaan huoneeseen. On tärkeää, että numerot ovat aina saatavilla.
En tiedä. Olen nukkunut liian vähän ja huonolaatuista unta edeltävät viikot. Univajeen määrä 10.3 tuntia, keskimääräinen unimäärä tässä kuussa 6 tuntia 59 minuuttia per yö, kun optimi olisi 8 tuntia ja 15 minuuttia. Tiedän, että nämä asiat pitäisi saada kuntoon, mutta se ei tunnu onnistuvan. Ei mitenkään päin. Draivia ja tekemistä on vaan liikaa. Kyllä minä jaksan, mutta loputtomiin ei voi jatkaa näin. Onneksi isoimmat uroteot viikolta selätetty.
12h työpäivä. En valita, on tämä niin hauskaa. Mutta nyt väsyttää. Toimistolta suoraan pehkuihin. Rutiinit hieman kärsii, mutta tämän kerran…
Tämä viikko äärirajoilla, sitten pitää ottaa iisimmin. Nyt ei auta, sattuneesta syystä. ”Buu-huu”, yrittäjä rutisee taas. Sankarinviitta on roskissa, kunhan jorisen tilttaillessani. Tälle hötäkälle ei ole muita syitä kuin seuraavat:
Tiedän, että tämä ei ole pysyvä tilanne. Toisaalta nautin tästä. Mitä tekee rutiineilla, laadukkaalla unella, juoksulenkeillä tai vapaa-ajalla, kun toimistolla viihtyy niin mukavasti? Vitsailen tietenkin. Kuolinvuoteen minäni ei kiittele.
Nukun huonosti, taas. Stressaa. Univajetta kertynyt yöltä +1.4 tuntia, yhteensä kumuloitunut 8.6 tuntia. Joo, tiedän, ei se oikeasti sillä tavalla ”kerry”, eikä ”univelkaa” ole olemassakaan, mutta numero kertoo jotain viime ajan nukkumisesta.
Aamukahdeksaan toimistolle. Työpisteen muutto.
Työpäivä sujuu vauhdikkaasti. Kaima aloittaa TETissä, mukavaa. Erittäin, erittäin osaava kaveri, jolla on lupaava tulevaisuus.
Viikko on aivan liian hullu aikataulullisesti, mutta lusitaan nyt. 8-19 työpäivä. Uusi näyttö töissä saa aikaan näyttökuumeen myös kotona. Ilta meneekin haaveillessa. Joku tällainen ehkä, joku sellainen jossa on IPS, vähintään 144hz, 4K tai isompi, NVIDIA G-Sync ja hinta alle 600 euroa. Ehkä säästän ne rahat kuitenkin johonkin järkevämpään. Lenovo G34w-10:ssäni häiritsee ainoastaan hieman himmeä kirkkaus, mutta mitä voi 165 euron näytöltä odottaakaan (Black Friday -alennus, normisti 499 €).
Päivän päätteeksi noudan Postin automaatilta joitakin viikkoja sitten tilaamani kalilin TEMPUR Ombracio SmartCool™-tyynyn kylkinukkujalle, jota kiropraktikkoni Tino suositteli aiemmin. Toivotaan, että tämä auttaa edes hieman. Hyvää yötä.
1 2 3 … 142 vanhempia →