Viikon toinen etäpäivä. Mukavaa tehdä kotoa, jotenkin on rauhallista, vaikka pään sisällä vallitseekin kaaos.

Paljon hommaa ja tekemistä. Tehtävä kerrallaan. Jotenkin aika menee hirveän nopeasti. Erityisesti dokumentoinnissa ja palvelinhommissa sekä selkeissä työstettävissä asioissa neljä tuntia vierähtää että heilahtaa kellon viisareiden vilkaisemisen välissä.

Varasin joulukuussa ilta-ajan hammaslääkäriin. Sain jonkun ostopalvelun päivystysajan Kyllöön. Olin merkannut ajan tasan kello kuudeksi, mutta se olikin 18:15. Taktisesti varmaan ajattelin kaukaa viisaasti, että voi tulla kiire. Nyt olin ajoissa.

Että minä sitten vihaan Kyllössä vierailua. Se on sairaalarakennus, jossa katsoin reaaliajassa, kun isäni hiipui pois. Jo pelkästään rakennuksen edustan liukuovet saavat kylmät väreet aikaan, eikä mitenkään hyvällä tavalla. Flashbackeja tulee, vaikka odottaisi vuoroaan vain hammaslääkärin puolella.

En oikein ole hampaiden paikkaamisoperaation fani myöskään. Taaskin ahdisti aika vietävästi. Yritin peittää tärinän ja kyyneleet siinä tuolissa istuessani. Ensin kokeilivat puuduttamatta, mutta huomasivat pian, että hermopääte ei kestä poraamista. Ulvahdin ja laittoivat tuplasatsin. Ei se poran äänen kuunteleminen mitään kamalan rentouttavaa ole puudutettunakaan.

Tunnin kuluttua operaatio oli ohitse. Kesällä väliaikaisen paikan laittoprosessi oli vieläkin pahempi, kun hermo oli ärtynyt. Silloin laittoivat triplapuudutuksen ja olivat huolissaan, että hammas tuosta vielä tulehtuu ja menee 2022 juurihoitohommiksi. Nyt oli kuitenkin eri ääni kellossa, hampaat ja hermo voivat hyvin. Ilmeisesti aamuisista harjailuistani on ollut hyötyä. Otin rutiiniksi hiljattain harjata hampaat kahdesti päivässä, kun eläissäni en ole muistanut aamuisin harjata. Onneksi on Habitify.

Triplapuudutuksen raukeamisessa kesti niin pitkään, että ehdin jo pelätä puolittaisen naaman jäävän pysyväksi kuin Two-Facella. Kymmenen tunnin kuluttua se kuitenkin aukesi. Kyselin vielä operaation jälkeen, kuinka monta kertaa laitoitte. Kuulemma yksi ja puoli. Eli nyt on noin puolet vähemmän puudutetta. Eiköhän naama 4-5 tunnessa avaudu.

Inventaariohommat ja pelailu ovat jääneet kokonaan työn ja väsymyksen alle. Eilisestä en muista enää mitään ja huominen on vasta tulossa. Tämä on nyt tätä aikaa…

Elämä on juuri nyt jotenkin kaaottista. Työkiireet kasvavat. Joka kanavasta pingaillaan. Päivän aikana ei ole riittävästi rauhoittumishetkiä. Meinaa välillä ahdistaa aika paljon.

Pitäisi-asioita on liikaa listalla. Työasiat sujuvat omalla painollaan, mutta olisi kaikkea muutakin, jotka jäävät juuri nyt jaksamisen ulkopuolelle. Pitäisi etsiä terapeuttiehdokkaita ja sopia tutustumiskäyntejä. Pitäisi raivata pari kaappia. Pitäisi laittaa kustantajille uudistettu saatekirje. Pitäisi laatiakin se saatekirje. Pitäisi käydä vaimon kanssa kultasepänliikkeessä katsomassa kadonneen tilalle uusi sormus. Pitäisi tehdä pari biisiä loppuun.

Pitäisi varmaan paljon muutakin, mutta olen siirtänyt nämä asiat odottamaan parempia, rauhallisempia aikoja.

Saavat odottaa.

Kaikkea ei tarvitse eikä pidä tehdä, ainakaan samalla kertaa.

Meni serverihommissa koko päivä, aivan kuten torstaina. Palaan asiaan huomenna…

Eilen illalla asensin Windows 11 -päivityksen pöytäkoneeseeni. Se oli virhe ei pelkästään siitä syystä, että Windows 11 ei ole välttämättä vielä aivan vakaalla tasolla, vaan myös siksi, että nukkumaanmeno venähti. Samalla hieman siivoilin ja purin turhia, käyttämättömiä sovelluksia pois. Yöpuulle pääsin vasta puolilta öin, vaikka väsytti jo huomattavasti yhdeksän aikaan illalla. Olisi pitänyt kuunnella itseään ja mennä pehkuihin aikaisemmin. Uudesta Windowsista ehkä juttua myöhemmin. Nyt ei jaksa.

Tänään tuli vihdoin tammikuun alussa tilaamani Zennin silmälasit. Jotenkin häiritsee Synsamin silmälasisopimus, jonka tein aikoinaan ja haluan siitä jossain vaiheessa eroon. Halusin myös kokeilla, ovatko Zennin lasit oikeasti huhupuheiden arvoiset. Oli aika helppoa syöttää omasta optikkoliikkeen kortista tiedot palveluun ja laittaa tilaus sisään. Lasit tulivatkin perille yllättävän sutjakkaasti. Yhdeksäntoista euron tullimaksu ja viikossa perile.

Poika sanoi heti kakkulat päässäni nähtyään: ”Isi, näytät ihan tiedemieheltä!”. Mukava kehu. Lasit tuntuvat alkuun hieman kummalliselta, mutta johtunee erilaisesta linssityypistä ja siitä, että näissä laseissa on tehot lähelle ja kauas. Zennin sivujen mukaan ei ole syytä huoleen. Vaihdan mieluusti näihin, vaikka aiemmissakaan ei mitään vikaa ollut. Nyt saan kuitenkin hyvän syyn pysäyttää tuon Synsamin sopimuksen heti kun määräaika päättyy. Mukavaa, että koko homma maksoi tulleineen ja postikuluineen vajaat 80 euroa. Ei paha.

Kiireinen viikko tiedossa. Huomenna jatketaan palvelinten asentelua, tarvittaessa vaikka läpi yön.

Epäilen, että GeForce Game Ready-näytönohjainversio 511.23 aiheuttaa ongelmia, sillä eilen kahdesti Overwatchia pelatessa joko jäätyi tai kaatoi pelin klassisella ”Rendering Device Lost” -ilmoituksella. Jätin pöytäkoneen yöksi päälle koko koneen cloud backuppia varten, mutta aamulla odotti musta ruutu, jonka keskellä kryptinen ”Windows – Application Error” -ilmoitus, jonka teksti: ”The exception unknown software exception (0x0e0434352) occurred in the application at location 0x00000000755FB662.”. Tästä ei pääsyt eteenpäin, joten virtanappi pohjaan ja sitä kautta kone käyntiin.

Ajoin tavanomaiset diagnostiikat, eli RAM-testit ja kiintolevytestit, mutta niissä ei ilmennyt mitään. Tietokone on siis joulukuussa 2020 ostettu, eli aivan pränikkä. AMD Ryzen 5 5600X 6×4000 MHz prosessorissa ja GeForce RTX 3070 8GB muistilla varustettuna ei pitäisi laskentateho ihan heti loppua kesken. Ennen näitä ei ole oikeastaan ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Seuraavana kokeilen aiemman ohjainversion asentamista. Jospa se korjaisi tilanteen.

Tänään pääsin aamulla taas lenkille. Heräsinkin ihan ihmisten aikoihin kahdeksan jälkeen silti kerättyäni kuuppaan tarvittavat kahdeksan tuntia unta. Enää ei maittanut uni pidempään. Hyvä näin. On mukava tunne, kun on yhdeksän jälkeen aamulenkki tehtynä, aamupala syötynä ja aamun askareet hoidettuina.

On äärimmäisen tärkeää, että viikonloppuisin pystyy lepäämään. Ettei ajattele mitään tuottavuuteen tai töihin liittyvää. Sillä sitä ehtii tehdä taas maanantaista perjantaihin vuorokauden ympäri. Perjantai-ilta, lauantai ja sunnuntai on pyhitettävä rentoilulle, niin jaksaa taas huomattavasti paremmin puristaa mailaa arkisin.

Tästä syystä en ole käyttänyt nyt iltoja ja viikonloppuja musiikin tekemiseen tai kirjan kirjoittamiseen. Tuottavimmillani olen soittanut pianoa, kirjoittanut tällaista ajatuksen virtaa tai käynyt lenkillä. Kaikenlainen ”ponnistelu” saa loistaa poissaolollaan viikonloppuisin.

Silti odotan sitä aikaa, kun ”lisätekeminen” ja sivuprojektit eivät ahdista ajatuksena, kun sitä aikaa olisi rentoilun päälle tehdä jotain muutakin tuottavaa kuin vain töitä. Sillä nyt tiedän, että jos elvytän kirja- tai musaprojektiani kunnolla, jää tätä tärkeää ”lojumista” nolla minuuttia, jolloin aivot eivät palaudu ja väsyn ja ahdistun päivittäin helpommin. Omien projektien hetki koittaa kyllä, mutta siihen voi vierähtää pidempikin aika. Töitä nimittäin riittää juuri nyt. Onneksi rakastan työtänikin.

Kirjoittaminen sujuisi toisaalta kaiken ohessakin. Seuraavana pitäisi kirjoittaa kustantajille uusi saatekirje, jossa pohjustan rahakirjaani vielä hitusen uskottavammin. Nyt on kättä pidempää, esimerkiksi Iltalehden lehtijuttu. Ehkä ensi viikonloppuna.

Mukavaa sunnuntaita!