Päivän askeleet: 14268. Töiden jälkeen Giganttiin ostamaan firmalle televisio asennuksineen. Päivä on ollut mahtava, eikä viikkokaan ollenkaan hassumpi.
Aivossa ei kulje ajatus, joten kirjoitetaan ajatuksen virtaa. Senhän minä osaan. Firman blogissa tänään asiaa, suuntaa vaikka sinne.
Terapeuttini suosittelee, että hommaisin fyysisen päiväkirjan, johon kirjoittaisin oikealla kynällä vain itselleni. Remarkablea olen miettinyt myös, mutta jos kynäilyhommiin mennään niin kyllä se real deal toimii itselleni paremmin, digitaaliset hommat sitten suoraan näppiksellä.
Olen miettinyt privaattipäiväkirjaa muutenkin, koska elämässäni on joitakin asioita, joita en mielelläni julkisesti kirjoita. Vaikka 90% elämästäni on avointa ja käypää kamaa, on ihan terveellistä että ei puhu kaikesta maailmalle. Negativiiset tunteet, diipimmät jutut tai esimerkiksi muihin ihmisiin liittyvät asiat voivat olla aiheita, joista voisi tulla sanomista sanomista. Jotkin asiat on hyvä pitää visusti itsellään.
Koska kirjoittaminen on minulle kullanarvoista terapiaa, julkisesta kirjoittamisesta saan paljon henkisiä voimavaroja. Mutta se viimeinen silaus voisi tapahtua fyysisen päiväkirjan kautta, vaikka niin että tuhoaisi sivun jälkeenpäin. Koska siinä oleellista ei ole se, että teksti jää talteen, vaan se, että asian saa ulos. Vähän kuin möykyn.
Pitääpä alkaa katsomaan. Sopivasti Black Friday.
Havahdun hereille, nousen istumaan. Tarkemmin ajatellen olen jo valmiiksi hereillä, en oikeastaan nukkunut laisinkaan. Kello on vähän vajaa kolme, päässä pyörii ympyrää samat tehtävälistat. Kirjaan muutaman tehtävän lisää iPhonen todoappiin. Käyn selvästi ylikierroksilla.
Tunne on ristiriitainen, sillä olen asettunut nukkumaan jo yhdeksän jälkeen illalla. Se on minulle liian aikaisin, mutta silmät eivät vain yksinkertaisesti pysy auki. Siitäkin huolimatta en nuku, vaan käytännössä makoilen silmät kiinni.
Turhauttaa. Käyn heittämässä kepillisen ja palaan vuoteeseen. Jollakin ilveellä nukahdan ja sitten vaimo herää. Ajatukset kiertävät kehää.
Yö menee miten menee. Aamulla on siihen nähden yllättävän virkeä olo. Rutiinit ovat olleet romukopassa maanantaista lähtien. Nyt on vasta keskiviikko, mutta jälleen tuntuu siltä kuin se toinen maailmansota olisi sodittu taas uudestaan.
Pikakelaus iltaan. Keskiviikkoilta 18:43, toimistolla on valot päällä. Minähän se siellä, toisen kerroksen ikkunassa. On pitänyt lopettaa ja lähteä muiden vanavedessä, ”ihan kohta perässä”. Mutta sitten huomaan puutteen omassa rajapinnassani api.rolle.wtf, joka tulostaa Databox-seinälle numeroita. Pakkohan bugi on korjata. Ei ratkeakaan ihan tunnissa. Perkkeleeee…
InboZero, TodoZero, 23 tehtävää suoritettu.
Koneet kiinni.
Mitähän sitä tänään jaksaisi enää logittaa… aamulla käyntiä asioilla, liittyen lauantaisiin ajatuksiin elämästä. Töitä 10-7… Kotona kanansiivet, koska lounas jäänyt välistä palaverisäädöissä. 5 videopuhelua, 3 puhelua, paljon taskeja. Väsynyt, mutta tyytyväinen olo. Kello on 21:46, joutaa unille, en pysy enää hereillä…
Taas mennään ja lujaa. Positiivinen pohjavire, mutta tuntuu silti, että ei meiana jaksaa arkea. Ajatuskin tulevasta viikosta hirvittää, en oikein tiedä miksi. Ehkä kaksi päivää vapaata lauantaina ja sunnuntaina ei ihan vielä riitä palautumiseen.
Sunsama näyttää päivän tehtävät kivassa tekstilistassa päivän päätteeksi, joten logitetaanpas ne tännekin, tänään kun on ollut monta onnistumisen tunnetta. NDA:n takaiset ja luottamukselliset tiedot peittäen, luonnollisesti.
← uudempia 1 2 3 4 … 154 vanhempia →