Jotenkin huonosti nukuttu yö. Saan unta vasta noin 4:30. Vaikka väsymys painaa, olen kahdentoista maissa tolpillani. Päätän pian lähteä juoksulenkille, jos juoksisi vähän pidemmän tällä kertaa.
Reilu kolme tuntia myöhemmin palaan kotiin. Jalat hädin tuskin kantaa. Juoksukilometrejä on kertynyt 30km. Kalorivajetta on yli 7000 kcal verran. Pienillä energiageeleillä ja selkaisella ei pitkälle pötki. Jääkaapin tilanne näyttää heikolta, siispä ruokatilaus sisään.
Mukavaa kun on kevät.
Yht’äkkiä on ilta. Siinä meni sunnuntai.
Aurinko
Yhdeksän tuntia unta. Aurinko paistaa herätessä. On freesi, keväinen fiilis. Teini on lähtenyt kaverilleen, yökylässä tämänkin viikonlopun. Häntä ei paljon kotona näy. Kunhan kaikki on hyvin ja pysyy turvassa. Ahdistus ja huoli valtaa ohimennen mielen, mutta lähdemme kolmestaan ulos ja murheet unohtuvat.
Kahvilassa Manu ottaa pillimehun ja half baked -suklaamuffinsin. Itse valitsen perinteiset, eli iso suklaalatte ja mustikkapiirakka. Veera turvautuu tällä kertaa Noccoon ja suklaajuustokakkuun.
Poika ja Veera lähtevät ostamaan uudet kengät ja minä jään hetkeksi istumaan kahvilaan. Sitten haemme pizzat ja menemme kotiin syömään.
Musiikki, omat säädöt ja muutama peli Overwatchia, äkkiä kello onkin jo paljon. Tänään on ollut oikein mukava päivä, totean tätä kirjoittaessa. Päivä paistaa suoraan risukasaan.
Taas perjantai
Viikko on mennyt nopeasti. En ymmärrä, miten voi olla taas perjantai? Arkeni on organisoitua, mutta tekemistä riittää. Ei oikein meinaa riittää jaksaminen enää mihinkään työpäivien jälkeen, mutta tällä viikolla virtaa on riittänyt. Osaltaan johtunee aamulenkkien pois jättämisestä, kuten maanantaina totesin. Arvostan untani liikaa.
Kun mietin, mitkä viikon kohokohdat ovat, joudun pysähtymään. Viikko on ollut monipuolinen töiden osalta. Toimistolla on ollut ilahduttavasti paljon väkeä. Naurukin on raikunut. Työrauhaa ei meinaa saada, mutta se on nyt sellaista ja ensi viikolla vauhti vain kiihtyy.
En aio nyt miettiä ensi viikkoa. Nyt aion ottaa rennosti.
Päivän katkaisee jäätävä migreeni. Stuntti seis. Kaikki jää nyt kesken.
Muutamaksi tunniksi pökerryn vuoteeseen. Herään nälkään. Särky ei ole täysin tiessään. Ei voi mitään, pakko syödä jotain. Menipäs päivä nyt kankkulan kaivoon…
Teatteria ja pikaviestimiä
Voi juku mikä keskiviikko. Herään palvelinhälytykseen kahdeksalta, joka on kuitenkin aiheeton. Olen unohtanut merkitä huoltokatkon, joten hälytys tulee läpi. Hieman harmittaa unien jääminen kesken. Loikoilen vielä hieman.
Työpäivä menee tehokkaasti palavereissa. Mutta wörttiä settiä. Työpäivä on syytäkin pitää tehokkaana, sillä 16:45 on määrä lähteä katsomaan Teatteri Tottin Frans -näytelmää vaimon kanssa. Tulee kerrankin ns. ”hard stoppi”, eli lentävä lähtö töistä vapaalle. Hyvä niin, koska minulla tuppaavat työpäivät venymään.
Päätähtenä jokseekin tuttu kaveri Aki. Reilu tunti menee näytelmää seuratessa nopeasti. Uskomattoman upea näytelmä. En ole järin teatteri-ihmisiä, mutta täytyy sanoa että tässä on yksi heittämällä parhaita näytelmiä, joita olen nähnyt. Eläytyminen ja tunnelma on käsinkosketeltavaa. Itkettää. Naurattaa.
Esityksen jälkeen ehdimme moikata näyttelijät ja pääsemme yhteiskuvaankin. Kehun Akia hienosta näyttelytyöstä, mutta se on vähättelyä, sillä näytelmä oli todella upea. Toivon Akille kaikkea hyvää. Kuulemma lähtee Ranskaan esiintymään. Tämä pitää nähdä kyllä muuallakin. Hieno biografia Frans Lejonin elämästä.
Ilta kuluu lasten kanssa. Istun vielä tietokonelle testaamaan Beeperin bridge-manageria. Onnistun kuin onnistunkin jokseekin helposti saamaan IRCin mukaan Beeperiin. Olen myös iloinen, kun tajuan heisenbridgen lähdekoodia lukemalla miten muille asetetaan profiilikuvat. Lopputulos on maaginen.
Näinkin voi irkata.
Taphtumarikas keskiviikko. Fiilis toistaiseksi mainio. Pian pitää päästä nukkumaan, ettei lähde homma ihan kiepille…
