Tuottavuus 77%

Pitkä työpäivä. Työpajan jälkeen palvelinpäivitykset illalla. Ei ole oikein motia kirjoitella päiväkirjaa tänään, mutta yritetään. Väsymys on kova. Puissa näkyy jo vihreää, eli todennäköisesti allergiaoireetkin jo pian nostavat päätään.

Tänään tuottavuusprosentti on 77%, joka on 8% enemmän kuin eilen. Hyvä päivä siis. Ehdin jopa koodata työpajan jälkeen. En tiedä miten siihen pystyin, sillä olin henkisesti aivan loppu. Sen jälkeen urakoin vielä palvelimilla. Illalla teen RescueTimen xbar-lisäosaan paranteluja, löytyy GitHubista kuten kaikki muutkin tekeleeni.

Kotona haluan aivot nollille, joten kalakeiton jälkeen pelaan neljä peliä putkeen Overwatchia yksinäni random-tiimissä Sigmalla. Voitan jokaisen pelin ja kahdessa pääsen jopa Play of the Gameen.

Kohta menee silmät kiinni väkisin.

Huomenna etä.

Hyvää yötä.

Aamukahvi

Herään puoli seitsemältä. On taas maanantai. Älykotini herättää perinteisesti kevyen unen aikaan sytyttämällä hitaasti talon valot auringonnousuefektillä ja laittamalla television päälle TV1:lle. Aamutelevisiossa on jälleen samat ikuisuusaiheet, Venäjä ja Ukraina. Sentään koronasta ei enää ole hetkeen mainittu sanallakaan. En jaksa kauaa katsella, vaan siirryn kylpyhuoneeseen harjaamaan hampaita. Siitä vaa’alle. Paino on noussut hieman, johtunee viikonlopun mässäilystä.

Lenkillä kuuntelen Diana Gabaldonia. Välillä ajatukseni harhailevat joihinkin työasioihin, mutta menevät ohi yhtä nopeasti kuin ovat tulleet eteen. Aivan kuin pilvet, kuten Murakami kuvaili kirjassaan ”Mistä puhun kun puhun juoksemisesta”.

Lenkin jälkeen aamupala. Laitan Espresso Housen Signature Brew papuja pesään kauhallisen. Kofeiinittomuuspätkä on nyt ohi, sillä kaksi viikkoa on tullut täyteen. Juon ensimmäisen kofeiinillisen kahvini kahteen viikkoon. En huomaa mitään eroa kofeiinittomaan kahvipapuun.

Mietin, että varmaan testailen erilaisia kofeiinillisia kahveja aamukahveina jatkossa ja otan termospulloon litran kofeiinitonta kahvia töihin mukaan. Näin voin juoda myös palavereissa ja töissä kahvia aina kun ”kahvihammasta kolottaa”. Pidän kahvin mausta, en kofeiinista ja sen vaikutuksista. Pienissä määrin kofeiini on kuitenkin varmaan ihan hyvä juttu, joten en sulje sitä kokonaan pois.

Palaveri heti kahdeksalta. Ajatus leikkaa kuin partaveitsi. Saamme myös muut viikkopalaverit hoidettua ennätysajassa ja olemme jo kymmeneltä työhommissa.

Käyn aikaisin lounaalla, koska yhdeksi on riennettävä Seppälääkäreille psykiatrisen lääkärin toiselle vastaanotolle. Täyttelen vastaanotolla kaikenlaiset ahdistuskaavakkeet. ”Kuluneen viikon aikana” tuntuu hölmöltä listailla ahdistusoireita, koska on vasta maanantai. Varmistan, että voin miettiä vähän pidemmältä ajalta.

Palautan laput mieslääkärille, enkä saa minkäänlaista mielipidettä niihin. Lääkäri ei näytä laskevan edes pisteitä yhteen, tai ainakaan hän ei kerro niitä minulle. Hän vain heivaa laput sivuun ja sanoo, että ”eiköhän me sinulle B-lausunto saada aikaiseksi”. En oikein arvosta näiden lekureiden panosta, hyvä että silmiin katsovat. Heidän tehtävänsä on toisaalta kirjata perustelut Kelalle, ja siinäpä se. Torstaina on vuorossa ”oikealle” terapeutille tutustuminen, vaihtoehto numero kaksi. Ehkä se on parempi kuin ensimmäinen.

Kotona jatkan hetken hommia. Töiden jälkeen alan kirjoittamaan blogikirjoitusta. Siihen hurahtaakin pari tuntia ja sen jälkeen on energiat vähissä. Kirjoitan hieman syömisen kustannuksella, päivällinen jäähtyy pöydällä, vaikka on jo iltapala-aika. Tekstin voit lukea tästä.

Kaikin puolin hyvä ja tuottava päivä. RescueTimen tuottavuusprosentti 71%.

Huomenna uusiksi.

Äiti

Äitini on elämäni läheisimpiä ihmisiä ja olen iloinen, että olemme saaneet säilyttää hyvät välit, vaikka kaikenlaista on matkan varrella sattunut ja tapahtunut. En toisaalta edes tiedä miten äitini kanssa joku ei tulisi toimeen, nimittäin hän on maailman mukavimpia ihmisiä, reilu ja rehellinen kaikille, joita hän kohtaa. Ei ole siis mikään ihme, että työssään kaupan kassalla hän on todellinen superstara, tyyppi, josta ihmiset tykkäävät. Ne, jotka eivät tykkää, ovat itse niitä hankalia tyyppejä, koska äidistäni on mahdotonta olla pitämättä.

Äitini on eloisa, älykäs, ikinuori, piristävä, turvallinen, huolehtivainen, touhuileva, aikaansaava, huumorintajuinen ja hauska. Äitini on ihan paras tyyppi.

Olin pienempänä melko ujo ja arka tapaus. Äiti varmisti, että kouluun lähtö onnistuu ja asiat järjestyy. Äidille olen aina pystynyt puhumaan avoimesti ja vapaasti ilman minkäänlaista kitkaa tai estoja. Sekavia masennusaikojani ei lasketa, mutta niissä tukko oli minun päässäni, ei äitin. Äidille pystyin kuitenkin aina juttelemaan silloinkin kun isälleni en osannut. En muista, että äiti olisi koskaan oikeasti suuttunut minulle mistään, vaikka olisin itse tehnyt virheen. Äiti on aina ollut ymmärtäväinen.

Minulla on paljon hyviä lapsuusmuistoja, joissa äiti on keskeisessä roolissa. Äiti ompeli meille aina tarvittaessa pikkuoravateemaiset paidat, maja- ja telttakankaat ja muut rekvisiitat. Kesken kesäisten leikkien äiti huusi takapihalta meidät poikalapset ja naapurin pojat sisälle välipalalle. Äiti teki hyvää perusterveellistä kotiruokaa jälkkäreineen päivineen. Mieleen jäi marjarahka, makaronilaatikko ja monet äidin bravuuriruoat. Äidin tekemänä noissa ruoissa oli aina jotain uniikkia. Ne olivat aina parempia kuin muualla tarjotut samat ruokalajit.

Äidillä ei ole aina ollut todellakaan helppoa. Itse asiassa elämä on paiskonut äitiä päähän ja aika lujaa, niin äidin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin. Kaikesta äiti on kuitenkin selvinnyt, jollain ihmeen ilveellä. Ihailen äitiä suunnattomasti siitä, että mitään hän ei ole valmiina saanut, vaan kaikki hän on itse elämässään itse tehnyt itsensä ja muidenkin hyväksi, vailla kiitosta. Äitini on syytä tietää, että minä olen kiitollinen kaikesta, vaikka joku muu ei olisikaan.

Nyt aikuisiällä äiti ei enää asu samassa kaupungissa, mutta ei myöskään onneksi liian kaukana. Olen koittanut aina muutaman kuukauden välein käydä poikani kanssa ”mummolassa”. Äiti on myös mahtava mummo, jonka luokse lapsenlappset kaipaavat usein. Äidin luona on aina hyvä olla, eikä ahdista mikään. Lähtisin äidin kanssa ihan minne vain. Äidin luona on koti.

Kiitos äiti, että olet äitini ja että saan olla poikasi. Olet minulle niin hurjan rakas. Hyvää äitienpäivää meidän mammalle! ❤️

Kolmastoista päivä ilman kofeiinia

Istun saunanraikkaana pyyhe päässä ja Muteman’s Ginger Beer kädessä. Hyvät löylyt. Kävin saunassa eilenkin. Saunasta on syytä olla kiitollinen, maailman paras keksintö. Ehkä on sittenkin lottovoitto syntyä Suomeen. Täällä on loppujen lopuksi hyvä olla.

Tänään olen ehtinyt tehdä vaikka mitä. Aamu ja päivä kului toimistolla viritellen firman liiketoimintaan liittyviä asioita. Päivä ei ollut niin tehokas kuin olisin toivonut, mutta aina ei voi voittaa.

Overwatchia, kirjaa, saunaa, relaamista. Ja vielä on sunnuntaikin jäljellä. Luksusta, totean vielä uudestaan.

Kyllä se vaan niin on, että juuri nyt on kaikesta paras hetki, niin minulla kuin sinullakin, parahin lukijani. Muuta ei ole, eikä tule, näin se on nähtävä. Emme voi tietää mitä tuleman pitää ja mennyt on jo mennyttä. On siis parempi keskittyä tähän sekuntiin. Ei kannata elää ”sitten kun” -elämää, odottaen että jotain tapahtuu. Asiat kehittyy ja menee eteenpäin, mutta ei kannata elää sen ehdoilla, että joskus sitten. Sen sijaan: Elä nyt. Mieti mitä kaikkea hyvää sinulla on, älä mieti mitä sinulta puuttuu.

Isäni poismenon jälkeen olen onnistunut elämään hetkessä. Jonkun mielestä voi olla synkästi sanottu, mutta jos kuolisin huomenna, eipä paljon jäisi harmittamaan, sillä kaikki on hyvin nyt. Ja tulee olemaankin.

Kun kerran meni näin diipiksi, tähän loppuun vielä eilinen tweettini:

Kahdestoista päivä ilman kofeiinia

No huh. LinkedIn-päivitystäni on katsottu jo yli 124 000 kertaa. Käsittämätön luku. Saatan jatkaa kirjoittamista LinkedIniin lisääkin. Anekdoottia elämästäni riittää. Olen oppinut ja kehittynyt paljon. Miksipä näitä kehitystarinoita ei jakaisi jatkossakin, jos vaikka jollekin olisi niistä jotain hyötyä. No, se siitä.

Lämmin ja kaunis päivä. Ei paremmasta väliä.

Todella mukava ja rento työpäivä tänäänkin. Pääsi tekemään vähän kaikenlaista. Pääsen lähtemään ajoissa töistä, koska koko tiimi ei ole tänään paikalla ja päätämme skipata koodikatselmoinnin siitä syystä. Iltapäivällä lähden kiertämään Juhan kanssa järveä poikkeuksellisesti perjantaina, koska sunnuntaina on äitienpäivä ja sen aion lötkötellä kotona. Ehkä käyn aamulenkillä, kuten yleensä.

Lenkin jälkeen sauna päälle ja sushia tilaukseen. Ravintola ei toimitakaan enää ilta-aikaan, joten kävelen vielä sushiraflaan ja otan sieltä 25 kpl mukaan.

Nyt syön ja painun saunaan. Sittenhän sitä joutaa jo maate. Antoisaa viikonloppua!

123441