Lokikirja

Neljäs flunssapäivä. Somessa aamun kuulumiset englanniksi. Koska kuumeilu jatkuu, en jaksa nyt pidemmästi kirjoitella. Huomenna uusiksi.

Kolmas flunssapäivä. Olisi kiva touhuilla asioita, mutta ei tässä kohmeessa pysty. Kuuma ja kylmä vuoron perään. Unta sentään kertyi ihan kiitettävästi. En tiedä, onko se pyjaman ansiota, vai helpottaako vointi vihdoin. Huomaan, että flunssassa nekin asiat, joihin normaalisti ei kiinnitä huomiota, tuntuvat epämukavilta. Siksi pyjama auttaa, kun ihoa vasten tuntuu vain vaatekangas. Voi olla, että kaiken hankalalta tuntuminen lisää epämiellyttävien tuntemusten aistikokemuksia. Sanotaan, että kolmas flunssapäivä on ”huippu” ja sitten helpottaa. Toivotaan niin.

Sairastelusta huolimatta raahaudun Linux-koneelleni säätämään Brave Originin kuntoon (ks. somepostaus). Intoudun myös pelaamaan erän Yuri’s Revengeä. Sitten takaisin sängynpohjalle.

Sairastelu on tympeää. Olisinpa taas terve. Pitää muistaa arvostaa terveyttä tervehdyttyään. Terveys ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys.

Toinen flunssapäivä. Tekee oikein gutaa, kun on koko pää tukossa, eikä saa oikein nukuttua. Täytyy vain tappaa aikaa. Vähän välissä koitan jotain ohjelmoidakin, lähinnä automatisoidusti, sillä ei kolmen tunnin unilla ja parilla glögilasillisella oikein pitkälle pötki. Kuume tuskin pääsee edes nousemaan, kun vedän jo muutenkin kipulääkkeitä tuon niska-hartiaseutuvaivan takia.

Ei auta. Lisää vettä pulloon ja kolmas leffa pyörimään…

Lomalla näköjään nukun 5–6 tuntia yössä ja herään kahdeksalta ilman herätyskelloa. Nyt kun saisi nukkua, ei nukuta. Syinä varmasti myrsky, sairastelu ja kellojen siirtäminen talviaikaan. Minulla menee luonnollisesti kroppa aivan tilttiin tästä sekoilusta ja kestää pitkään tottua. Päivärytmiin kajoaminen ei tee hyvää, kun rytmi on jo valmiiksi kummallinen ja epäsäännöllinen.

Juuri kun alkaa niska-hartiaseudun vaivat helpottamaan, iskee miesflunssa. Tai no, jos tarkkoja ollaan, niin tämä tauti ei ole järin sukupuolittunut, sillä sen sairasti vaimo ensin. Ja minä kun kuvittelin olevani supermies. En sitten vissiin. Sairastellaan nyt sitten, kun kerran lomalla ollaan. Kotona lojuessa ehtii altistua. Yrittäjä hoitaa taudit pois loman aikana, jotta voi sitten käyttää terveenäoloajan töissä.

Luku.app saa uuden designin. En edelleenkään ehdi sivuprojektejani oikein mainostella missään, vaikka iPhone-appeista saisi jo omat startuppinsa. Katsotaan, innostuuko niitä kukaan muu käyttämään itseni lisäksi.

En osaa jotenkin murehtia nyt liikaa mistään, vaikka pöpö onkin kimpussa. Kunhan ei kuume nouse, kuten rouvalla. No, tulee jos on tullakseen. Merinovillaa päälle ja telkkarin ääreen. Glögiä on. Ihan hyvä näin.

PS. Kiva äiti kun pistäytyi kylässä. On tullut oltua heikonlaisesti yhteyksissä.

Some on tänään raskas. Fysioterapiakäynti on menestys. Postaan siitä someen. Tästä ei sentään tule lokaa niskaan.

Tänään aion keskittyä kaikkeen kivaan ja rentoon. Fysioterapeutti on samaa mieltä. Opin myös mikä on epäkäslihas. Se näyttää tältä:

Kyseessä on kuulemma ainoa lihas, joka on suoraan kytköksissä stressiin. Myös aivot hallitsevat tätä lihasta suoraan, toisin kuin monia muita lihaksia. Tämä selittää paljon.