Hetkinen? Mitä nämä 13 tuntiset työpäivät ovat? Itsepähän tähän ryhdyin. Kaksi harjoittelijaa meillä Dudella perehdytettävänä, palvelinpäivitys osa 1 ja osa 2.

Haluaisin keskittyä enemmän tuottavaan. Ja sellaiseen konkreettiseen rahaa tuottavaan asiaan. Tiedän että suurin osa työstäni on sellaista, mutta juuri nyt aikaa menee lähinnä teknologiaan ja työntekijöihin. Tiedän, että se on kuin laittaisi rahaa pankkiin kasvamaan korkoa tulevaisuuteen. Kyllä se sieltä vielä tulee se palkinto.

Ehkä eniten harmittaa se kysymys, että tarvittiinko tähänkin taas joku uusi kynnys ylitettäväksi? Tiedän tähän jo vastauksenkin: Tarvittiin. Mutta uskon, että enää on jäljellä tämä kynnys ja sitten alkaa helpottaa. Toivottavasti asiat myös menevät näin ja toivottavasti sama tapahtuu kotiarjessa. En enää jaksaisi epäonnistua yrittäjänä, perheenisänä, aviopuolisona. Tuntuu, että kompastuminen on niin lähellä. Joskus voi käydä paskakin mäihä. Ei elämä pelkkää hyvää tuuria ole. Voitin jo kerran lotossa, kun synnyin tähän universumiin. Kaikki sen jälkeen on ollut plussaa.

Haluan olla optimisti.

En ole nukkunut hyvin sitten perjantain ja lauantain välisen yön. Viime yönä nukuin vähän päälle kolme tuntia.

Se tunne, kun lukitset iltayhdeksältä toimiston ovea kotiavaimellasi. Kun kävelet kotiin väärään suuntaan. Kun kävelet kauppaan ja ihmettelet miksi olet siellä. Kun teleporttaat kotiovellesi ja avaat kotiovea työavaimellasi. Kun laitat suklaalevyn pakkaseen ja pakastepizzan jääkaappiin…

Asiat ovat selvästi hieman vinksallaan.

Yö menee kuin ”krapulassa”. Päätä särkee, hiki valuu ja unet ovat levottomat. 30km lenkki on selvästi ollut kropalle liikaa.

Maanantaipäivä tuntuu nyt olevan yhtä kaaosta. Töissä sujuu hienosti, mutta olo on levoton.

Työpäivä venyy yhdeksään, mutta PHP-päivitys on tehtävä palvelimelle.

Kotiasiat eivät ole kunnossa.

Milloin tämä helpottaa?

Jotenkin huonosti nukuttu yö. Saan unta vasta noin 4:30. Vaikka väsymys painaa, olen kahdentoista maissa tolpillani. Päätän pian lähteä juoksulenkille, jos juoksisi vähän pidemmän tällä kertaa.

Reilu kolme tuntia myöhemmin palaan kotiin. Jalat hädin tuskin kantaa. Juoksukilometrejä on kertynyt 30km. Kalorivajetta on yli 7000 kcal verran. Pienillä energiageeleillä ja selkaisella ei pitkälle pötki. Jääkaapin tilanne näyttää heikolta, siispä ruokatilaus sisään.

Mukavaa kun on kevät.

Yht’äkkiä on ilta. Siinä meni sunnuntai.

Yhdeksän tuntia unta. Aurinko paistaa herätessä. On freesi, keväinen fiilis. Teini on lähtenyt kaverilleen, yökylässä tämänkin viikonlopun. Häntä ei paljon kotona näy. Kunhan kaikki on hyvin ja pysyy turvassa. Ahdistus ja huoli valtaa ohimennen mielen, mutta lähdemme kolmestaan ulos ja murheet unohtuvat.

Kahvilassa Manu ottaa pillimehun ja half baked -suklaamuffinsin. Itse valitsen perinteiset, eli iso suklaalatte ja mustikkapiirakka. Veera turvautuu tällä kertaa Noccoon ja suklaajuustokakkuun.

Poika ja Veera lähtevät ostamaan uudet kengät ja minä jään hetkeksi istumaan kahvilaan. Sitten haemme pizzat ja menemme kotiin syömään.

Musiikki, omat säädöt ja muutama peli Overwatchia, äkkiä kello onkin jo paljon. Tänään on ollut oikein mukava päivä, totean tätä kirjoittaessa. Päivä paistaa suoraan risukasaan.

Viikko on mennyt nopeasti. En ymmärrä, miten voi olla taas perjantai? Arkeni on organisoitua, mutta tekemistä riittää. Ei oikein meinaa riittää jaksaminen enää mihinkään työpäivien jälkeen, mutta tällä viikolla virtaa on riittänyt. Osaltaan johtunee aamulenkkien pois jättämisestä, kuten maanantaina totesin. Arvostan untani liikaa.

Kun mietin, mitkä viikon kohokohdat ovat, joudun pysähtymään. Viikko on ollut monipuolinen töiden osalta. Toimistolla on ollut ilahduttavasti paljon väkeä. Naurukin on raikunut. Työrauhaa ei meinaa saada, mutta se on nyt sellaista ja ensi viikolla vauhti vain kiihtyy.

En aio nyt miettiä ensi viikkoa. Nyt aion ottaa rennosti.

PS. Apple Watch Ultra 2 on mahtava.