Yli 12 tunnin työpäivä, mutta tietoisesti. Osa tehtävistä on vain sellaisia, joita ei pysty jättämään kesken. Taitaa olla vuoden pisin työpäivä tähän mennessä ja onneksi ainoaa laatuaan.

Haukotus. Olin valmis nukkumaan jo kaksi tuntia sitten. Joskus hämmästelen omaa jaksamistani, sillä työpäivä sujuu maagisen hyvin siihen nähden, että alla on reilut neljä tuntia unta. En valita, sillä on mukavaa. Töiden jälkeen lähden vielä kuuden kilometrin lenkille. Juoksemisesta ei luisteta.

Mummoni sanoi aikoinaan, että ”kunpa saisi näinkin olla”. Niin minäkin toivon. Tuntuu hämmentävältä edelleen, että hän ei enää saa olla. Eikä myöskään isäni. Jotenkin sitä pienempänä ajatteli, että kaikki elävät ikuisesti.

Memento mori. Muista.

On taas sunnuntai. Vastahan se oli.

Kello on yhdeksän illalla. Tuntuu kuin se olisi neljä iltapäivällä. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta pitkän sateen jälkeen. Ei oikein tunnu edes, että olisi kesäkuu. Kai tuo pää on vähän sumussa, tai sitten se on postdromen vaikutusta.

Väsyttää silti huomattavasti. Takana on koodailua, lisää koodailua, yhdistysjuttuja, kahvittelua. Melko toiminnantäyteinen päivä kaikenkaikkiaan. Käy melkein työstä.

Pelifiilis ei ole vieläkään palannut. En ole pelannut mitään videopelejä viikkoihin. Ja näin on ihan hyvä. Täytyy tehdä sitä mikä milloinkin nappaa.

Huomenna kahdeksaan töihin. Ei innostaisi. Voisin delegoida hommia muillekin, mutta taidan vielä paiskia hommia kunnolla, koska heinäkuussa tulee olemaan hiljaisempaa.

Huomiseen siis.

Tänään on aivan liikaa tekemistä. Edistän viittä projektia yhtäaikaa, kiitos agentuurisen komentoriviviidakkoni ja hyprlandin. Maltan juuri ja juuri lähteä juoksemaan lauantaikympin rantapolkuja pitkin, joskin AI-reittisuunnittelijahässäkästäni puuttuu similarity check ja reitti on hieman liian samanlainen kuin viikko sitten. Täytyy tuunata.

Jostain pitäisi saada vielä pari tuhatta kaloria. Olen jättänyt sokerin ja rasvan pois ja syön lähinnä raejuustoa suoraan purkista, joten tuntuu, ettei kaloreita vaan kerry juuri mistään. Välillä iskee houkutus tilata esimerkiksi pizzaa, mutta maltan mieleni. Tämä hiostava sadekeli aiheuttaa päähän tuntemuksia ja jännittää iskeekö se rebound-migreeni. Toivon, että ei. On varmaan otettava taas ritsatriptaani ja ibuprofeiini, kun taitaa muuttua säryksi…

Yöunet jäävät taas vajaaksi. En ole todellakaan nukkunut riittävästi tällä viikolla. Mutta ei auta, kahvia kuppiin tuoreista pavuista jauhettuna ja palaveriin. Sadepäivä, joten ainakin aamu etänä. Päivän toinen tapaaminen peruuntuu, mikä vapauttaa hieman aikaa pidemmälle lounaalle. Yllätän viemällä vaimon sushille. Kuvittelen, että on hyvin aikaa, mutta kiirehän siinä tulee. Seuraavaan palaveriin tietenkin, minnekäs sitä muuallekaan.

Toimistolle, mutta suoraan puhelinkoppiin. Kopissa on erillinen ilmastointi, mutta happi loppuu silti. Kuumakin on. En ole oikein parhaimmillani. Keli on hiostava, trooppinen, eikä sade oikein auta. En oikein osaa sanoa, onko kuuma vai kylmä.

Työntekijöiden kanssa asioita läpi. Lisää kahvia koneeseen, ja taas palaveriin. Hyvä palaveri, vaikka koen, että en saa ajatuksistani tolkkua. Suuni puhuu, mutta aivoni eivät oikein pysy mukana. Päätän ottaa palaverin jälkeen heti pienen hengähdystauon sohvalla. Sitten se iskee.

Kaivan reppuani. Ei sieltä löydy mitään. Sininen rasia on tyhjä. Ei lääkettä. Sanon kaikille heipat ja suuntaan kotiin. Lääkkeet naamariin. Päässä jyskyttää. Migreeni, ystäväni, olet palannut. Olisit voinut pysyä poissa vielä toisetkin pari viikkoa, sillä en voi sanoa kaivanneeni sinua.

Puhun sekavia, menen pötkölleen, sanon vaimolle jotain, että ”nyt lähtee taju”. Havahdun hereille. Kolmisen tuntia on kadonnut jonnekin. Näin on päässyt käymään taas, ei tietoutta. Ja nyt päällä onkin sitten se vittumaisin, postdrome, jossa mistään ei tule mitään.

Koittaa keskiyö. Hieman virkistyn. Päässä on sumuista edelleen. Eniten harmittaa, että juoksulenkki jäi välistä. Mutta ”aivovamman” jälkeen ei parane urheilla ihan heti.

Odotan lauantailta hieman parempaa päivää. Mikä tahansa on toisaalta parempaa kuin kärsiminen.