Juuri kun vaimo ja tytär olivat tervehtymään päin, pojalla nousi kuume. Vastahan poika pärski viime viikolla. Ei ole hääviä nämä flunssakierteet. Uskomatonta kyllä, mutta olen itse vieläkin terveenä, vaikka kaikki muut meidän perheessä ovat sairastaneet jo parikin kertaa. Milloinhan edes olin viimeksi kipeänä? Jotain pientä yskää ja nuhaa taisi olla syyskuussa, ehkä? Olisiko mennyt viikossa ohi. Jatkossa voin tämänkin tarkistaa täältä lokikirjasta kätevästi.
Kiersin juuri Jyväsjärven ystävämme Latin kanssa. On jotenkin maagista, miten noin kolmetoista kilometriä ja kaksi ja puoli tuntia voikin tuntua siltä kuin olisi teleportannut lähtöpisteestä takaisin silmänräpäyksessä. Aiheemme pyörivät liiketoiminnan ympärillä kuin Jobsilla ja Wozniakilla konsanaan, mutta välillä turistaan ihan muutakin, niitä näitä.
Tänään tein etäpäivää pitkästä aikaa. Olen ollut aika paljon toimistolla, koska nykyään on ollut koulutettavia. Ja siellä olenkin enemmän viihtynytkin. Kotitoimistolla on kuitenkin ne omat puolensa, varsinkin nykyään kun elän unelmaani. On oma tyylikäs yli kaksimetrinen pähkinäviilupöytä sähköpöytärungolla, täydellinen ergonominen tuoli, uutuuttaan vielä huokailevat laitteet ja isot ultrawide-näytöt. Mistään ei ole pulaa eikä puutetta. Juran kahvikone jauhaa kotonakin kahvin tuoreista pavuista. En keksi valittamisen aihetta, vaikka kuinka kaivelisin. Ei ole parempaa.
Mietin usein nykyään miten paljon elämäni on muuttunut parempaan. Olen tehnyt kovasti töitä unelmieni saavuttamiseksi ja tuntuu, että olen päässyt maistamaan vasta alkupaloja. Niin paljon parempaa on vielä tulossa, mutta voi jo silti olla niin tyytyväinen siihen mitä on ehtinyt saavuttaa. En olisi koskaan kuvitellut, että pääsisin siitä kuopasta tähän pisteeseen, jossa nyt olen. Niin pitkään elin tyhjän päällä, että ehdin tottua siihen. Onneksi en liikaa. Onneksi muutin elämäni suunnan.
Nyt istun saunalla vilvoittelemassa. Ei ole parempaa fiilistä kuin käydä lenkin jälkeen saunassa, rentoilla ilta ja nukkua hyvät yöunet puhtaiden lakanoiden välissä. Ehkä ennen nukkumaanmenoa katson jotain sarjaa tai luen kirjaa. Sitten ummistan silmät. Aamulla taas mennään. Vauhtia on, mutta se on vain hyvä asia.
Nyt on jotenkin hyvä fiilis, vaikka tämäkin päivä on ollut täynnä nousuja ja laskuja. Tai sitten se on vain tämä lenkin jälkeinen euforia.
Ihan kuin minulla olisi ollut jotain asiaakin. Ehkä se pihvi tulee myöhemmin. Onneksi lokikirja ei rajoita. Tätä taiteenlajia varten tämä on olemassa. Ajatusten virtaa ja itsereflektointi kehittää. Jos mitään muuta tästä en saa niin parempaa oloa ja lähimuistia.
Nyt takaisin löylyihin.