Kehoni on päättänyt, että kun ollaan vapaalla, kärsitään. Taitaa olla ensimmäistä kertaa koskaan kolmas migreenipäivä putkeen. Lääkkeet loppu. Toivottavasti menee yhtä pian ohi kuin Napalm Deathin kappale ”You Suffer”.

Yöunet pätkissä jostain syystä. Kick-off -päivä Dudella, eli sosialisoitumista ja esiintymistä. Energiat ovat loppu heti iltapäivästä. Nyt ei voi muuta kuin luovuttaa. Pojalla kuumetta kotona. Voi raukkaa.

Epäilen jokaista sanomistani. Ylianalysoin turhia asioita. Pääni yrittää valehdella, ”et tehnyt tänään tarpeeksi”. Ahdistava, keskeneräinen, surullinen fiilis.

Pelkään rebound-migreeniä. Keho on tiltissä. Haluan lakata vaatimasta itseltäni liikaa.

Silo, Dark Matter, Netflix, suklaa. Ei vastaanottoa enää tänään. Sanokaa mitä sanotte, minä otan nyt rennosti…

Ilmanpaine tai kosteus ei ole normaalilla tasolla, kun päässä tuntuu heti herätessä. Kuusi ja puoli tuntia unta ei ole optimi, mutta määränä sellainen, jonka kanssa voi elää. Väsyttää, mutta teleportattuani toimistolle saan kuppiini tupla-flat-whiten dominikaanista. Se helpottaa hieman.

Päivä on sateinen ja täynnä tohinaa. Enimmäkseen olen toimintakykyinen, mutta itseaiheutetun kofeiinipärinän vuoksi hieman liian hyperaktiivinen ja tilapäisesti keskittymishäiriöinen. Iltapäivä aiheuttaa migreenikohtauksen, kun laskeudun hiilohydraatin ja kofeiinin väliaikaiselta mielihyväkukkulalta manalan seutumille piikkikuoppaan. Pyhä kolminaisuus, eli ritsatriptaani, ibuprofeiini ja kofeiini (kyllä, lisää kahvia, kuinkas muutenkaan?) auttavat nopeasti.

Kipu on tiessään, tilalla sekavuus. Onneksi loppupäivä on matalaliitoa, höyhensaaria kohti…

Eilinen väsyttävä päivä on takana päin. Vaikka yli kahdeksan tuntia unta, silti väsyttää tänäänkin. Mutta se on eilisen vaikutusta. Töiden jälkeen onnistunut iltalenkki auringonlaskussa saa mielen piristymään. Näin hyvä olo ei ole ollutkaan moneen viikkoon. Suorastaan harvinaista herkkua. On mielenkiintoista miten hyvää oloa ei enää muista sitten kun seuraava lenkkipäivä koittaa. On jotenkin niin vaikea asennoitua ulos lähtemiseen töiden jälkeen. Pitääkin laittaa tämä fiilis korvan taakse ja yrittää muistella olotilaa seuraavalla kerralla.

Juostessa tulee mieleen, että voisin tehdä Rollen juoksuhaasteelle web-sovelluksen ennen tammikuuta. Saan aina tällaisia hassuja ideoita, jotka toteutan lopulta. Aiemmin haasteeni on toiminut Habitifyssa, mutta he lakkauttivat sosiaalisen Challenges-ominaisuuden (2022), joka oli tähän tarkoitukseen mainio. Vastaavan voisi koodata jatkossa itse, kirjautuminen meilillä, Stravan, Threadsin tai Mastodonin kautta. Lisätty loputtomalle todo-listalle.

Rakastan syksyn alkua. Vuodenajoista paras.

Kuudelta ylös, sitten toimistolle. Aikainen herätys ei ole ihmisen hommaa. Raffia, epäinhimillistä, kidutusta. Mutta ei voi mitään. En valita. Joskus näin. Nauttisin enemmän aamuista, jos elimistöni toimisi aamuisin.

Tänään epätavalliseen herätykseen on syynä DNS. Aina DNS. Nörtit tietävät tämän vitsin. Vähän kuin ”aina sininen”. Tällä kertaa DNS:ssä ei ole mitään vikaa, vaan aikataulutettu työpyyntö kyseessä. Mutta syypää se on silti. Kun tietue pitää päivittää, se pitää päivittää. Meidän päässä nämä saisi jopa ajastetuiksi, mutta silloin kun ei ole meidän hallinnassa, täytyy olla hereillä tarkistamassa.

Energiaa on 2%, eli silmät eivät meinaa pysyä auki. Horror-päivä melkein ohi. Työpäivän jälkeen katsomaan tyttären esiintymistä musiikkilukiolla. J. Karjalaista ja Ultra Bra:ta, bassoa ja koskettimia. Hienosti vetää, kuten aina. Tanssimoovsit ovat kohdillaan. Lotta on lahjakas, persoona. Ylpeä saa taas olla.

Vaimo toteaa, että ”kirjoita sinne vaan kolme pistettä, ei aina tarvitse olla asiaa”. Mutta jostain sitä tekstiä tälläkin kertaa irtoaa. Hämmentävää.