Aamulenkki, päivä 2. Takkuista on. Perjantaista lähtien en ole nukkunut riittävästi tai hyvin. Pyörin koko yön. Jotain poikkeuksellista levottomuutta ja ahdistusta on ilmassa.

HiCoffee sanoo, että nukkumaanmeno saattaa venähtää 3:04 asti. D’oh…

Otan tavaksi juosta aamulenkin joka aamu, paitsi sunnuntaina. Katsotaan miten pitkään jaksan.

Muita maanantain statseja:

• 21 tehtävää valmiina
• 8172 askelta
• 2 meditointiharjoitusta
• Iltapalaksi siipiä

Joskus vihaan sitä, että olen erityisherkkä ja ahdistuneisuushäiriöinen. Ahdistuksen taso 87%. Tänään mikään ei mene oikein. Ahdistaa herätessä, ahdistaa nukkumaan mennessä. Ei pysty rauhoittumaan. Mikään määrä ohjattuja rauhoittumisharjoituksia ei auta.

Päivässä parasta on kahvihetki Veeran kanssa. Hetkeksi saa ajatukset muualle. Mutta sitten taas kaaos päällä. Leffaillasta ei tule mitään. Overwatch-pelit eivät suju.

Syitä on monia, asioita on liikaa. Ainoa, joka elämässä sujuu hienosti ja kontrolloidusti on työt. Pian pääsen taas pakenemaan niihin.

Monesti tekee mieli paeta vuorille. Olisi niin mahtavaa olla jossain sivistyksestä kaukana, kellari täynnä muonaa seuraaviksi vuosiksi. En tarvitsisi kuin toimivan nettiyhteyden ja olisin paratiisissa. Luonnosta, metsästä, vesistöstä ja näköalasta plussaa. Siinäpä sitä haavetta erakolle, jos vaikka vanhana. Saatan kyllä kuolla sitä ennen. Jurottajat antisosiaaliset ihmiset eivät tunnetusti elä vanhaksi, kun taas sosiaaliset kyläläiset elävät satavuotiaaksi, vaikka polttaisivat ja ryyppäisivät koko ikänsä. Ja onhan meillä tuo syöpärasitekin, eturauhassyövän esiintyminen vain aikaistuu.

Ironista kyllä, kuolema on ainoa asia joka ei enää liioin ahdista. Olen tottunut asiaan päivittäisen treenin myötä. Ennen muinoin kuolema oli läsnä kaikkialla, nykyään se unohtuu. Paitsi jos lukee kirjallisuutta ja harjoittaa memento moria, kuten meikäläinen. Kuolema kohtaa sinua ja minua ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti myöhemmin. Paras siis tottua ajatukseen ja keskittyä nykyhetkeen.

Möykky ei silti ota hellittääkseen. Paras todeta, että sunnuntai on farssi tällä kertaa. Huomenna uusi yritys.

Unta ehkä noin kolme tuntia. Veera lähtee aamulla Tampereelle yhdistyshommiin, joten saatan sokean junaan vähän kuuden jälkeen. Silmät eivät meinaa aueta millään, joten taaperran kotiin jatkamaan unia.

Yhdeltätoista ylös. Unta ehkä noin kuusi tuntia yhteensä. Älysormus sanoo, että tänään ei kannata rehkiä liikaa. Vaikka aurinko paistaa kivasti koko päivän, päätän, että en näillä energioilla lähde juoksemaan pitkää lenkkiä. Ehkä sunnuntaina, jos silloinkaan. Nyt on varmaan ihan hyvä relata. Ei kukaan tule sanomaan minulle, että ”Rolle, nyt lenkille”. Tämä pitäisi aina muistaa. Olen itse itseni pahin vihollinen.

Heviä ja koodaamista. Batterya, kahvia. Kohtalaisen hyvä fiilis. Lapsetkin voivat hyvin, tai siltä ainakin vaikuttaa.

Jostain syystä olen viime aikoina innostunut lentoturma-analyysien katsomisesta, niitä on YouTube pullollaan. Ahdistusaspektistaan huolimatta katson näitä aina lisää ja lisää. Hämmentävää.

Jos eilen oli hyvä päivä, tämä on hyvä viikko. Tiedän sen jo nyt. Iso kontrasti viime viikkoon, joka oli aivan paska. Enkä puhu nyt mistään suorittamisesta, olen liiankin tehokas ja teen töitä paljon. Puhun yleisvoinnista, mentaalisesta tilastani ja elämän jokaisen osa-alueen etenemisestä.

Huijarien Suomi luettu, Kesken kaiken seuraavaksi. Muiden kuolemakokemuksista lukeminen muistuttaa: Memento mori.

Päivittäinen meditointi auttaa keskittymään hetkeen. On mukavaa, että olen saanut tahdin pidettyä Insight Timerin avulla. Meditoin jopa useamman kerran päivässä. Tästäkö se lähtee?