Lokikirja

Ennen reissailua ei koskaan oikein tule uni, eikä nukuta niin hyvin kuin pitäisi. Kukun puoli neljään asti, koska en vain saa itseäni rauhoittumaan. Onneksi juna ei sentään lähde ihan aamuseitsemältä. Vähän myöhässäkin se on.

Ekstraluokka, totta kai. Junassa koodaaminen on oma lajinsa. Matka menee hämmentävän nopeasti, vaikka Keski-Suomesta Kainuuseen persettä joutuu puuduttamaan kuuden tunnin ajan penkkiä vasten. Niska ja selkä toisaalta kipeytyvät eniten istumisesta. En ole edellisestäkään jumista vielä toipunut.

Oulussa kirjaudun hotelliin ja lähden puhujaillalliselle. Pöydässä istuu tuttuja nimiä alalta. En ole koskaan oikein ollut kovin etevä isommissa porukoissa ja tälläkin kertaa keskityn lähinnä kuuntelemaan. Olen sosiaalinen erakko, joka harvoin poistuu Jyväskylästä, ja nyt olen yksin kaukana kotoa, poissa mukavuusalueeltani. Tulipahan lähdettyä.

Hotellihuoneessa rauhoitun jälleen ohjelmointihenkisissä puuhissa, lukemalla Reachy Mini -robotista, selaamalla Redditiä ja Mastodonia.

Uni ei taaskaan tule.

Lavalla puhuminen on minulle jotenkin paljon helpompaa kuin ihmisten keskellä sosialisoituminen. Lavalla saan puhua rauhassa minulle tärkeästä aiheesta, eikä kukaan keskeytä. Huomenna on minun vuoroni.

Uni jää taas noin 6 tuntiin, kun painun pehkuihin vasta puoli kolmen jälkeen. Jostain syystä ei tule uni. Aamupäivä kuluu palavereissa. Iltapäivällä iskee yllättäen migreeni. Tänä syksynä on ennätysmäärä migreenejä. Ehkä kuormitus on sittenkin liian kova. Tämän viikon jälkeen helpottaa, kun reissailut ovat ohi. Pidän mielessä, että jatkossa koitan rajoittaa oman elämäni hankaloittamista näin. Ei toimi minulle.

Kaadun sänkyyn ja nukun iltaunet. Yleensä ei tule nukuttua illalla, mutta lääke ja migreeni ottavat koville. Puoliltaöin vielä pakkailen, sillä huomenna istun koko päivän junassa matkalla Ouluun. WP Suomi odottaa, ja perjantaina on oma puheenvuoro.

Energiaa ei juurikaan ole, mutta painan silti eteenpäin. Akuutti torticollis vaivaa edelleen. En oikein jaksa lenkillekään enää kahdeksan jälkeen.

Ensimmäiset päiväpakkaset saapuvat. Ensilumikin satanut kuulemma jossain. Pimeys ja talvi, winter is coming. Tervetuloa Pohjolaan.

Swiftkeyn tilalle vaihtuu EFKey. Kiitos Redditin. Vihdoinkin täydellinen näppäimistö iPhonelle. Apple ei ole vieläkään mahdollistanut natiivia näppäimistöä montaa kieltä käyttäville. EFKey tuntuu siltä kuin se olisi Applen tekemä.

Uni jää taas lyhyeksi. Tällä kertaa se johtuu siitä, että unohdan, että minulla onkin aikaisempi herätys. Vaimo tökkii hereille kesken unien. Olen mennyt vasta kahden jälkeen nukkumaan, koska kuinkas muutenkaan? Olen yökukkuja. Vaikka kuinka väsyttäisi, en vain malta nukkua aikaisemmin. Osa tästä varmaankin kostovalvomista, osa luonnettani, osa kronotyyppiäni.

Unta kertyy siis noin neljä tuntia. Päivä on täynnä palavereita aamukahdeksasta puoli neljään. Vedän myös viikkopalaverin, koska toimari on lomalla. Iltapäivällä valmistaudun huomisiin palavereihin. Karsin turhia dioja, selkeytän rakennetta ja mietin, mistä asiat kannattaa aloittaa. Toisaalta tuntuu hyvältä, kun sekava kasa muuttuu kokonaisuudeksi, jonka voi oikeasti esittää. Vielä se show pitäisi vaan vetää kunnialla maaliin. Huomenna sitten.

Ihan hyvä maanantai.

Kahvitreffeillä keskustelua viittomakielestä, tekoälystä, perspektiiveistä, ohjelmoinnista, maailman tilasta, datakeskuksista, uutisista… tuntuu mukavalta, kun mistä vaan voi puhua ja on aina joku, jolle puhua.

Illasta päivityksiä ja vähän lisää päivityksiä. Koodi ei lobu.