Lokikirja

Väsyttäisipä joskus vähemmän. Olen alkanut hyväksyä nuokkumisen osana päiväjärjestystä.

Puhujakeikkaan valmistauduttu niin hyvin kuin osaan. Koitan olla stressaamatta liikaa. En päästä Möykkyä ihon alle, enkä tule katumapäälle, vaikka toinen puoli minusta sadatteleekin, ”miksi aina pitää yrittää haastaa itseään? Olisit tältäkin säästynyt”. Joskus on mentävä pois mukavuusalueeltaan. Puhe 1/2, here I come.

Näiden kahden puheen jälkeen voinkin taputella vuoden 2026 kirjoihin ja kansiin henkilökohtaisten urotekojen osalta. Ennen seuraavia.

Hieman liikaa kofeiinia tänään, johtuen pienestä kämmistä kahvilassa. Olo on siksi levoton ja ahdistunut. Lepopäivä, eli optimoin lähinnä selaimen toimintaa.

Ei muuta raportoitavaa. Tänään ei oikein nappaa mikään.

Täydet 8 tunnin yöunet tekevät ihmeitä.

Lauantai kuluu jälleen enimmäkseen komentorivillä, mutta omien projektien tekeminen on rentoa ja huoletonta. Päätän silti, etten rasita aivojani liikaa tänään.

Omat projektit ja ylläpito

• Mementomori.social nurin ytimen päivityksen jälkeen, vika löydetty ja korjattu
• Omien palvelimien päivityskierros, nginx-moduulit käännetty uudelleen ja käynnistyksessä hajonneet palvelut korjattu
• plex-mcp 1.2.0, optimoinnit
• ansibles 1.3.0
• members.mementomori.social 1.13.2
• Dough 4.7.2
• macOS 27
• Arch-päivitykset ja reboot
• InboxZero

Liikunta

• Lounaslenkki ulkona: 10,1 km, 67 min, 6:38/km, nousua 98 m

Unta kolme tuntia ja seitsemän minuuttia, valmiuspisteet 49, palautuminen 20%. Ei kovin hääviä. Ei mitään järkevää syytä, päätän vain että en herättyäni enää nukukaan. Kahdeksaan töihin ja mylly päälle. Pizzaperjantai.

Kolmisenkymmentä tehtävää valmiiksi ja yksi todella hieno tekninen onnistuminen. Saan onnistumisen aiheita työssäni, myös AI-aikakaudella.

Ilta menee pilkkiessä. En yleensä tee näin, mutta nyt olisivat iltakahvit paikallaan. Muuten ei pysy hereillä.

Shamaanilla käynti, osa kaksi. Tino saa rangan suoraksi. Sumuiset päivät jatkuvat, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Paljon on hyvääkin.

Keskusta on täynnä ihmisiä. Kauppakadun approt. Päätän, että en lähde iltalenkille alkoholinkatkuisen opiskelijalauman mukaan, vaikka Valon Kaupunki houkuttaisi. Muuten illat jo pimenevät, eikä pimeässä oikein houkuta juoksennella. Onneksi on oma matto, pääsee Makuri-saarelle juoksemaan virtuaalisesti.

Aamulenkkejä voisi kokeilla taas. Vaikka aamuja vihaankin, syysaamut usvineen ovat kauniita.