Väsyttäisipä joskus vähemmän. Olen alkanut hyväksyä nuokkumisen osana päiväjärjestystä.
Puhujakeikkaan valmistauduttu niin hyvin kuin osaan. Koitan olla stressaamatta liikaa. En päästä Möykkyä ihon alle, enkä tule katumapäälle, vaikka toinen puoli minusta sadatteleekin, ”miksi aina pitää yrittää haastaa itseään? Olisit tältäkin säästynyt”. Joskus on mentävä pois mukavuusalueeltaan. Puhe 1/2, here I come.
Näiden kahden puheen jälkeen voinkin taputella vuoden 2026 kirjoihin ja kansiin henkilökohtaisten urotekojen osalta. Ennen seuraavia.
Tässä kirjoituksessa on 84 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Fediversumi -reaktiot
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:08) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13487
Perfektionismini ei hellitä. On saatava asioita eteenpäin ja valmiiksi vaikka onkin viikonloppu. Päänsisäinen elämäni on tällä hetkellä aika vilkasta. Yhdestä tehtävästä syntyy viisi uutta ja näistä seuraavat kymmenen uutta. Olen kuin Hercules, joka sivaltaa miekallaan hydralta pään irti vain huomatakseen, että tilalle kasvaa uusia.
Olen motivoitunut ja inspiroitunut. Stressaantunut myös, mutta kuulunee asiaan. Älysovellukseni ovat sanoneet jo viikkotolkulla, että leposyke on koholla ja kehon metriikka ei näytä hyvältä. Mutta haluan tämän kaaoksen keskellä edes yrittää.
Iltalenkki tuntuu hyvältä, vaikka ei olekaan järkevää vetää yhden lenkin aikana kaikki viikon kilometrit. Ajattelin kokeilla aloittaa taas aamuhölkät. Jos vaikka vartin juoksisi joka aamu. Katsotaan tuleeko tästä mitään…
