Yhdeksään mennessä ylös, ulos ja lenkille. Hyvä fiilis edelleen. Vähän pilvistä tänään, mutta ei haittaa. Ahdistus on koittanut nostaa päätään tänään, mutta koitan keskittyä hyvään.

Otin lihaskuntoilut juoksuhaasteen ajaksi pois viikkotavoitteistani. En jostain syystä saa aikaiseksi sovittaa ylimääräistä jumppamaton esillelaittoa, treenaamista ja suihkussa käyntiä juoksulenkin ja lounaan väliselle ajalle ja myöhemmin päivästä ajatus tuntuu sitäkin vaikeammalta. Katsotaan taas myöhemmin. Ehkä.

Soittelin lenkin jälkeen pianolla Hans Zimmerin Interstellaria, sitä helppoa kohtaa. Jotenkin aina soittaessani tuntuu, että en osaa mitään. Mutta tiedän, että osaan jotain. Sen täytyy riittää.

Inventaarioprojekti etenee ja viiden pussillisen verran tavaraa jo annettu tai heitetty pois. Tänään pääsin vihdoin olutlasi- ja -paitakokoelmastani eroon, joku vanhempi mies kävi hakemassa pojalleen. 27 lasia, 3 t-paitaa. Ihmisille kelpaa tavara, samalla kun minä haluan hankkiutua siitä eroon.

Yksi asia päivässä kohti selkeämpää ja stressittömämpää elämää.

I feel good. Hyvä 10 kilometrin juoksulenkki takana. Tällä viikolla mieliala on muutekin ollut keskimääräistä parempi. Johtuisikohan joka-aamuisista lenkeistä? Päivä lähtee jotenkin käyntiin aivan eri tavalla. Hyvä, että kokeilin tällaista kuviota. Toistaiseksi into on pysynyt hyvin yllä.

Lukuvuorossa on Oskari Saaren kirja Aki Hintsa – Voittamisen anatomia, joka on tähän asti ollut voittaja-ainesta. Kirja heitti ilmoille kysymyksen: Tiedätkö kuka oikeasti olet? Lenkillä kuunnellessa rupesin pohtimaan omaa identiteettiäni. Kysymykseen on vaikea vastata. Ei oikein tiedä millä kulmalla lähtee. Olisi tärkeää vastata itselleen, eikä muille.

Koodaripiireissä sanoisin varmaankin olevani full stack- tai front-end -kehittäjä. Muusikkopiireissä sanoisin olevani harrastelijamuusikko, kun taas illanvietossa sanoisin olevani eräänlainen musiikin tekijä. Yleisesti sanon olevani kirjailija. Työ- ja yrittäjäpiireissä sanon pelkkää koodaria mieluummin olevani teknologiajohtaja, koska se kattaa alleen paljon enemmän kuin vain koodia. Vaikka en olekaan enää toimitusjohtaja, koen yrityksen toisena perustajana olevani keskeinen pelinappula. Teen edelleen joitakin teknologiajohtajalle epätyypillisiä yrittäjän hommia, kuten joitakin talouden ja henkilöstöasioiden juttuja, koska ne kiinnostavat minua.

Olen kaikkea edellä mainittua ja paljon muutakin. Perusominaisuuksiltani olen 177cm pitkä, 76kg painoinen, 33-vuotias suomalainen pitkätukkainen miespuolinen henkilö. Osaan suomen ja englannin lisäksi sujuvasti suomalaista viittomakieltä, välttävästi ranskaa, espanjaa ja ruotsia. Mutta kuka oikeasti olen?

Olemme tottuneet määrittelemään itsemme työn tai opiskelun, harrastusten, statuksen tai varallisuusasteen kautta. Mitä meistä jää jäljelle, jos poistamme yhtälöstä kaikki edellä mainitut asiat? Onko minulla esimerkiksi eniten koodarin vai muusikon identiteetti? Näen jo silmissäni eräänlaisen piirakkadiagrammin, jossa on 50% teknistä nörttiä, 40% pohtivaa kirjoittajaa ja loput harrastushommat pirstaloituvat jäljelle jäävän kymmenen prosentin alle. Miten paljon prosenttiosuutta valtaa tämä uusi liikunnallinen puoleni ja juoksijan identitetti?

Jos koko homma pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen tai identiteettiin, niin vastaisin: Olen pieni poika. Sellainen minä pääni sisällä olen, olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Pieni, herkkä poika.

Joskus paremman ajan kanssa Hintsan ydinkysymykset ”Tiedätkö kuka olet?”, ”Tiedätkö mitä haluat?” ja ”Hallitsetko itse omaa elämääsi?” pitäisi kirjoittaa auki omaan kirjoitukseensa.

Jotenkin sekava jämäviikko. Loppiaisen vika.

Kortin tiedot ilmeisesti varastettiin. Joulukuussa oli pari pientä mysteeristä maksua, jotka tosin palautuivat. Silloin luulin kyseessä olevan jonkni appin tai palvelun erhe. Tänään näin tiliotteessani kuitenkin samankaltaien oudon maksun, jonka tällä kertaa googlasin kolumbialaiseksi maksunvälittäjäksi.

Jokin käyttämistäni verkkosovelluksista varmaan korkattu. Kortti olisi vanhenemassa muutenkin maaliskuussa, joten soitin kortin kuoletuspalveluun ja leikkelin kortin pieneksi silpuksi. Viimeksi tällaista tapahtui reilut kuusi vuotta sitten.

Tulevalla viikolla vaimo nostaa käteistä. Sitten alkaakin aina niin kiva rumba, jossa saan yksitellen päivittää erilaisiin verkkopalveluihin maksutiedot sitä mukaa kun ilmoituksia alkaa satelemaan maksujen epäonnistumisista.

Pitääpäs välttää suoria kortin tietojen syöttämistä jatkossakin ja käyttää esimerkiksi sen sijaan esimerkiksi PayPalia. Kaksivaiheiset kirjautumiset ja muut suojaukset ovatkin olleet vuosia kunnossa. Tietoturva- ja tietosuoja ovat kuitenkin monesti yhtä heikolla tasolla kuin heikoin käytössä oleva verkkopalvelua. Kaikkea ei voi aina omilla toimillaan estää. That’s life.

Ilta rennosti. Hyvät viikonloput!

Herään kahdeksalta. Muistan, että on loppiainen. Jatkan unia noin tunnin ajan. Ylös, ulos ja lenkille. Onpa taas hyvä fiilis lenkin jälkeen. Tänään juoksen kolme kilometriä, koska aikaa on enemmän. Saan lenkillä idean kirjoittaa tästä puoli vuotta kestäneestä elintapojen muutoksesta. Kotiin tultua syön aamupalan ja alan kirjoittamaan.

Puoleen vuoteen mahtuu paljon asioita. Tästä lukemaan.

Herään vähän tavallista myöhemmin. Jaksan silti suorittaa aamurutiinit kuin autopilotilla ja pian löydänkin jo itseni juoksemassa satamassa. Sää on pilvinen ja lauha. Meneillään on New Year Running -haaste, jossa ideana on juosta tai hölkätä joka päivä vähintään kaksi kilometriä kuukauden ajan. Jos ilmat säilyvät näin hyvinä, selätän haasteen leikiten.

Työpäivä sujuu tavattoman takkuisesti. Saan kuitenkin kaikki tehtyä, mitä pitääkin.

Iltapäivällä avudun S-pankista Twitterissä. Heidän sovelluksensa uusin versio ei ole toiminut kuukauteen. Lopulta selvitän ongelman itse. Huono palvelu ärsyttää.

Töiden jälkeen jatkan salaa fanittamani nörttijulkkiksen Mikko Hyppösen kirjan lukemista. Olen kohdassa, johon hän on liittänyt Skrolli-lehdessä julkaistun viikon päiväkirjansa. Koska kirjoitan päiväkirjaa itsekin, päätän liittää sen tähän. En ole enää varma, haluanko jatkossa kirjoittaa päiväni kulusta pelkässä preesens-kerrontamuodossa.

Seuraava ote on kirjasta Internet, jonka on kirjoittanut Mikko Hyppönen. Kirja löytyy muun muassa BookBeatista.

Tiistai 9.5.2017

Ajelen aamulla F-Securen pääkonttorille Helsingin Ruoholahteen. Ohjelmassa on muutama tapaaminen ja sähköpostien purkamista. Päivällä käyn pitämässä puheenvuoron pilvipalveluihin keskittyvässä seminaarissa hotellissa Helsingin keskustassa. Seminaarin jälkeen palaan konttorille isännöimään asiakasryhmän vierailua laboratoriossamme. Siellä olevaa RF-labraa, eli Faradayn häkkiä, on aina hauska esitellä.

Keskiviikko 10.5.2017

Lähden aikaisin aamulla Helsingin Messukeskukseen, missä pidän vuoden 2017 Prosessipäivien aloituspuheenvuoron. Puheenvuoro loppuu klo 10.00, ja heti sen jälkeen olen taksissa matkalla lentokentälle, koska SAS:n lento Osloon lähtee klo 11.05. Oslossa alkaa samana päivänä Paranoia-niminen konferenssi. Pohjoismaiden kovatasoisimmat hakkerikonferenssit ovat Suomen t2, Ruotsin Sec-T ja Norjan Paranoia. Paranoiassa keskiviikon keynote-esityksen vetää Charlie Miller, maailman tunnetuin autohakkeri. Tunnen Charlien jo vuosien takaa, ja rupattelemme iltapäivällä pitkään. Charlie mainitsee ohimennen, että hänen ja Chris Valasekin löytämät turvareiät aiheuttivat lehtitietojen mukaan Chryslerille 14 miljardin dollarin kustannukset. ”Jos Chrysler olisi maksanut meille 10 miljardia, emme olisi kertoneet kellekään siitä, mitä löysimme, ja Chrysler olisi säästänyt 4 miljardia!” Konferenssin jälkeen puhujat kokoontuvat läheiseen ravintolaan päivälliselle. Pöytäkunnassani istuu ainakin kaksi kaveria, jotka ovat olleet tiedustelupalvelu NSA:lla töissä. Päivällisen jälkeen istun vielä puolisen tuntia paikallisen kryptoyrittäjän kanssa hotellin aulassa.

Torstai 11.5.2017

Olen edelleen Oslossa, ja vedän aamun ensimmäisen keynote-esityksen Paranoiassa. Kyseessä on kymmenes vuosittainen Paranoia, ja puhun pitkään siitä, miten paljon näin lyhyessä ajassa on muuttunut. Totean yleisölle, että 10 vuotta sitten meillä kaikilla oli suomalainen puhelin taskussa ja nyt kellään ei ole. Aika siis lentää, varsinkin netissä. Session jälkeen siirryn Twitterin ääreen, koska tiedän, että F-Secure on aamulla julkaissut pörssitiedotteen: ostamme englantilaisen tietoturvayhtiö MWR:n. Twiittaan aiheesta, ja toivotan uudet työntekijät tervetulleeksi taloon. Hoitelen Twitteriä taksista, koska puolilta päivin lennän Oslosta Tukholmaan. Tukholmassa on IDG:n vuotuinen IoT (Internet of Things) -tapahtuma. Siellä minua ennen puhuu nainen, joka on suunnitellut Volvon nettiyhteydet, ja mies, joka kytkee poroja internetiin. Minä puhun IoT:n tulevaisuudesta ja IoT:n hyvistä ja huonoista puolista. Puheeni jälkeen otan Arlanda Expressin takaisin kentälle ja lähden iltakoneella Madridiin.

Perjantai 12.5.2017

Puhun Madridissa aamulla n. 150 hengen asiakasryhmälle suuryritysten tietoturvaratkaisuista. Puheen ja paluulennon välillä on muutama tunti aikaa, mutta totean, että on järkevintä palata lentokentälle ja tehdä töitä lentokentän loungessa. Tuskin ehdin istahtaa alas, kun puhelin soi. Pääkonttoriltamme Suomesta soitetaan ja kehotetaan olemaan yhteydessä erääseen suurimmista asiakkaistamme Espanjassa. Soitan heidän johtoryhmän jäsenelleen, ja selviää, että heidän verkossaan on tuhansia tartuntoja täysin uudesta haittaohjelmasta. Mikä vielä pahempaa, tartunta leviää edelleen. Ja mikä pahinta, kyseessä on tiedostoja salaava lunnastroijalainen, Wannacry. Wannacry leviää kulovalkean lailla ja muuttuu päivän mittaan historian suurimmaksi lunnastroijalaisepidemiaksi. Uhreina on lähes pelkästään suuryrityksiä, ja saastuneita koneita on iltaan mennessä melkein 200 000. Puhelimeni soi jatkuvasti, kunnes on aika astua koneeseen. Vielä koneessakin ehdin puhua monta puhelua, koska lähtö jostain syystä kestää. Lopulta selviää, että välipysähdyskentällä Frankfurtissa on ukkosmyrsky, ja saavumme sinne lopulta kaksi tuntia myöhässä. Ehdin kuitenkin Helsingin lennolle, koska sekin on kaksi tuntia myöhässä. Laskeudun Helsinkiin kolmen aikaan lauantaiaamuna.

Lauantai 13.5.2017

Ehdin nukkua vajaat kuusi tuntia ennen kuin ruljanssi jatkuu. Aamuun mennessä tiimimme on purkanut Wannacryn koodin kokonaan. Samalla selvää, että Wannacryn leviäminen on pysähtynyt, koska tuttu brittitutkija on löytänyt koodista toiminnon, jonka avulla hän on saanut epidemian pysäytettyä globaalisti. Mitalin arvoinen temppu. Annan Skype-linkin kautta kotoani kaksi TV-haastattelua maailmalle. Toinen niistä menee BBC Worldille, jolla on kymmeniä miljoonia katsojia. Keskustelemme siitä, miten tartunnan saaneita yrityksiä on kaikkialla maailmassa: sairaaloita, autotehtaita, voimalaitoksia, junayhtiöitä…

Sunnuntai 14.5.2017

Äitienpäivä menee Wannacryn kanssa painiessa.

Maanantai 15.5.2017

Maanantaina selviää, että Wannacryn tuhot Aasiassa ovat paljon luultua suuremmat. Haittaohjelman tartuntoja yritysverkoissa ei vain ehditty huomata ennen viikonloppua. Puhelimeni soi ja soi. Asiakkaat ja media soittelevat. Nauhoitan puhelimellani parin minuutin yhteenvedon tilanteesta ja vastaan radioasemien haastattelupyyntöihin mailaamalle heille valmiin äänitiedoston. Ainakin eteläafrikkalainen ja itävaltalainen radioasema soittavat tiedostoni kuulijoilleen sellaisenaan. CNN soittaa ja haluaa tehdä videohaastattelun Skypen kautta. Se menee livenä maailmanlaajuiseen jakeluun. Haastattelijana on CNN:n naistoimittaja Hong Kongista. Olen tavannut hänet vuosien varrella moneen kertaan, ja muistelemme ennen suoran lähetyksen alkua, kuinka olimme aiemmin tehneet yhdessä haastattelua muun muassa Sony Rootkitista vuonna 2005 ja Confickerista vuonna 2008. CNN-haastattelun jälkeen hyppään taksiin ja ajelen Helsinki-Vantaalle.

Päiväkirjaa kirjoittaessani istun Finnairin koneessa matkalla Barcelonaan. Siellä alkaa huomenna F-Securen tärkein vuosittainen asiakastilaisuus, jonne keräämme operaattoriasiakkaitamme kaikkialta maailmasta. Ei ole vaikeaa arvata, että puheenaihe numero yksi tulee olemaan Wannacry.

Leipä todella on pieninä palasina maailmalla. Myös tietoturva-alalla.