Rollemaan kapteenin lokikirja on Rollen kevyt päiväkirja ja päivittäinen kirjoitushaaste. Tavoitteena on kehittää mielenterveyttä, kirjoittamisharrastusta ja madaltaa kynnystä itseilmaisuun.
Niskakipu pahenee sen verran pahaksi, pää ei käänny, enkä meinaa päästä sängystä ylös, joten päätän ottaa yhteyttä työterveyslääkäriin. Sieltä määrätään vahvoja kipulääkkeitä, eli arcoxiaa ja parasetamolia 3000mg ja fyssari maanantaille. Näillä mennään.
Tämä ei onneksi toistaiseksi estä näyttöpäätteellä touhuilua. Ei muuta kuin 80 komentoriviä auki ja sormenpäät sauhuamaan.
Tyttäreni kertoo koulupäivästään lukiossa. Siitä intoutuneena kaivan aarrelaatikostani vanhat todistukseni. Olen säilyttänyt kaikki kouluaikaiset muistoni esikoulusta lähtien, jostain kumman syystä. En ole avannut laatikkoa vuosiin. Koulumenestykseni on ollut erinomaista lukioon asti. Äidinkieli M, Englanti C, Ruotsi A, Maantiede A. Muistan, että ei enää tuossa vaiheessa koulu kiinnostanut. Ei uraa tehdä ylioppilastodistuksella.
Juoksulenkki ennen auringonlaskua viileässä syysilmassa, sitten saunan löylyihin. Kattohuoneistossamme on hyvä olla. Sitten iskee taas migreeni. Se ei näköjään taaskaan katso aikaa tai paikkaa. Lääkkeet naamariin ja lepäämään.
Niska vihoittelee taas tosi pahasti. Kahteen viikkoon ei ole pää kääntynyt kunnolla. Pitää varmaan pikkuhiljaa hakeutua joko shamaanille tai lekurille. Hämmentävää, kun vastahan minä kävin kiropraktikkoni vastaanotolla. Kahdesti.
Ensi viikolla loma. Tämä on melkoista pyöritystä. Siksi kunnon lepäily on iso toive, joka täyttyykin pian. En malta odottaa.
Aamu alkaa jokakeskiviikkoisella kahvikävelyllä Lotan kanssa. Ne ovat viikon parhaita hetkiä, vaikka vähien unien vuoksi onkin hieman raskasta nousta ylös. Syysaamuina olisi niin mukavaa jäädä lämpimän peiton alle.
PHP:stä on löytynyt paha haavoittuvuus, ja koko tietoturvaväki seuraa tilannetta Mastodonissa. Lähden toimistolta klo 11 ja teen loppupäivän etänä, koska toimistolla alkaa putkiremppa ja vedentulo katkeaa. Sysop-tiimimme hoitaa paikkaukset hienosti, joten yrittäjänä ei tarvitse istua ylipitkää päivää palvelinten ääressä. Silti on vaikea irrottautua. Yritän edelleen oppia luottamaan siihen, että asiat hoituvat ilman minuakin. Meillä on ihan oikea yritys, jossa töitä tekevät hienot ihmiset.
Dev-keskiviikossa puhutaan taas coren mukaisesta kehityksestä. On mukavaa nähdä, että kehitys kehittyy.
Takki on tyhjä. Ei tällaisia päiviä ihan heti uudestaan, jooko?
Tiistait ovat ehkä viikon väsyneimpiä päiviä. Tiistait eivät oikein aiheuta ”hurraa”-huutoja. Enemmänkin ”aaargh”-huutoja. Olisipa aika tympeää kuolla tiistaina, koska tiistaina ihminen odottaa, että tulee keskiviikko. Jos se ei tulisikaan, olisi aika paska mäihä. Mutta ei sitä koskaan tiedä, milloin viettämäsi tiistai on viimeinen. Memento mori.
Tämä työviikko sujuu toivottavasti produktiivisissa merkeissä. Sitten pääseekin ansaitulle syyslomalle. En malta odottaa, että arjen myllerrys helpottaa hetkeksi.