Aivan kahjoja päiviä. Ei voi kuin nauraa kuin Jonah Hill War Dogsissa konsanaan.

Vilkas keskiviikko. Tuntuu, että tehtävälista vain kasvaa. Mutta se pitää minut vireessä. Aika maagisen hienoja asioita saa nykyään aikaan erinäisillä työkaluilla. Innostun ja riemastun monestakin asiasta. Päivissä on iloa, se tuntuu hyvältä.

Lotta häkeltyy, kun olen illalla läsnä. Hän kuulemma suosii sitä, että isä touhuilee jotain samalla kun kuuntelee. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella, mutta hyväksyn asian. Kai se on jokin ADHD-juttu.

Oikean käden sormeni tärisevät edelleen tahdostani riippumatta, nyt neljättä päivää. Toivottavasti se on vain puristuksessa oleva hermo, eikä Parkinsonin tauti. Katsotaan onko huomisesta Shamaanin (kiropraktikkoni) käsittelystä tähän apua.

Elämä tuntuu vaihteeksi kivalta. Tänään on hyvä feng shui. Olen kiitollinen. Kiitos tästä päivästä.

Tänään en tiedä mitä kirjoittaisin. Mutta yritetään. Rollen klassista ”ajatuksen virtaa”. Ei jaksaisi nakutella samaa ainaista marmatusta huonoista yöunista tai nykymaailman raskaasta poljennosta. Tämä on sitä samaa vanhaa, mutta kuitenkin riittävän erilaista, joka innostaa jatkamaan.

Kun joka päivä tallustelen kodin ja toimiston väliä, pohdin, että meneekö tässä jotain hukkaan? Kuuntelen ihmisten elämänkertoja äänikirjoina ja ihmettelen miten he jaksavat matkustella. Jokainen elää tietysti omannäköistään elämää. Turha haikailla jotain sellaista, joka ei ole minua. Minä nörttäilen ja kuuntelen sadetta. Ja nyt anteeksi syön lohi-pokebowlini katsoen 90-luvun scifiä…

On mukavaa kun ei satu. Ensimmäinen täysi migreenitön päivä sitten keskiviikon. Jään lukemaan migreeniyhdistyksen infopakettia kroonistuneesta migreenistä. Kaikki sivulla mainittu kuulostaa tutulta. Ensin hommattava lisää ritsatriptaania, sitten asteittain vähennettävä kofeiinin kittaamista. Shamaanille aika varattu, S-kirjaimen muotoinen selkäni täytyy suoristaa kiropraktisin menetelmin.

Maanantain kirous on taustalla tänään. Telkkari, LLM brain rot -ohjelmointi ja Baldur’s Gate 3 viihdyttävät illalla. Blighted Village tulee tyhjennettyä.

Kotona 3/4 kipeänä. Minä olen supermies. En ota pöpöjä vastaan, mark me.

Kaikesta huolimatta ihan kiva maanantai. Näitä lisää.

Sunnuntai on lepopäivä, mutta yleensä pyhitän päivän kaikenaliselle vapaa-ajan koodailulle. Nyt on kyllä vähän haipakkaa tiedossa muuten.

Pohdin syitä kolmen päivän migreenilleni. Stressi selittää osan. Mutta kofeiini selittää ainakin lauantain kohtauksen. Nimittäin laskeskeltuani HiCoffee ja Cronometer arvoja, totean, että perjantain määrästä lauantain yhteen kupilliseen on liian kova pudotus, yli 400 milligramman verran jää vajaaksi.

Huomaan, että kuukauden päivittäinen kofeiininkäyttöni keskiarvo on 355ml. Kahvikupillinen tavallista suomalaista suodatinkahvia (n. 1,25 dl) sisältää kofeiinia noin 100 mg, eli juon tällaisissa laskettuina vähintään kolme ja puoli kahvikupillista joka päivä. Toimistolla on yleensä robustapohjaista espressoa, eli kofeiinimäärä on korkeampi ja tuplafläteissä kofeiinimäärät nousevat. Tämän päälle vielä Red Bullia ja määrät huitelevat tapissa. Hei, olen kofeiiniaddikti.

Pitäisi asteittain pyrkiä pudottamaan määriä. Mutta tässä minä vain kahvia taas lipitän. Koodi ei luista muuten.

Syksyn velvollisuuksia on taas tullut haalittua hieman liikaa. Ei ilmeisesti riitä, että olen kahdessa organisaatiossa johtajana, pitää vielä päivitellä ja migratoida servereitä ja puhumaankin olen lupautunut.

Yksi asia kerrallaan. Jankutan tätä mantraa itselleni. Ei tässä muukaan auta.