Laitan villasukat jalkaan. On sunnuntai, 26. huhtikuuta. Lumet ovat sulaneet. Jäljellä on jäätävä tuuli. Iltaa kohden pilkistää aurinko. Kyllä se kevät sieltä tulee.
Sunnuntaitreffeillä kahvilassa puheenaiheeksi muodostuvat tekoäly, tekniikka, lapset ja vanheneminen. Totean, että identiteettiin vaikuttava iso muutos, pojan diagnoosi, yrityksen asiat ja monet muut ovat tapahtuneet liian lyhyen aikaikkunan sisällä. Ehkä sekin rasittaa. Selitän asian kuin vuoden 2013 surullisenkuuluisa dissosiaationi, mutta vain noin 30%. Hyvätkin asiat kuormittavat.
Päätän jo ajoissa, että en tee mitään kovin raskasta tänään. Energiat ovat vähissä. Silti juoksen yli 11 kilometriä matolla… Mikä minua vaivaa?
Loppuilta iisisti.
Tässä kirjoituksessa on 102 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Fediversumi -reaktiot
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (18:29) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13325
It is the end of your penitence
It is the end of your sadness and pain
It’s the return to your innocence
It is the end of a life grieved in vainEverybody leaves one day
I know it hurts
Everybody goes away
You will, too, I will, too
Come with me to the rainbow’s end
Come with me to the Holy Land
Come with me
You will, too, I will, too
Excel, excelThere is still time for deliverance
Therе is still time to make peacе with your friend
And to return to where there’s a chance
There is still time to love once againAs levees are breaking
A flood comes
Washes away all the rubble
Past indiscretions and stalemates
We are all sailing to the gatesThis is the end of the avenue
I am afraid of eternity, tooGhost – Excelsis
Ghost on jäänyt mieleen siitä miten se käsittelee kuolemaa. Isäni poistumisen aikoihin Life Eternalista muodostui lempikappaleeni. Ja nyt tämä.
Memento mori.
