Makaan mahallani hierontapöydällä ja katson pöydän reiästä lattiaan. Shamaani tutkailee selkärankaani ja vertailee jalkojani toisiinsa. ”Ihan C:n muotoinenhan se on”, hän toteaa. Viime kerralla oli ”ihan hirveä”. Pitäisi käydä useammin. Kyllähän tuo kroppa aika tukossa on. Varaamme saman tien ajan seuraavalle viikolle, ei tästä muuten mitään tule. Samalla saan kiellon juoksemiselle tänään. Voi ilmeisesti pahentaa tilannetta, jos lähtee heti repimään.

Pitkähkö työpäivä perjantaiksi, mutta proikkari-CTO:n elämä on sellaista. Työpäivän jälkeen ulos kävelemään, eli karkkikauppareissu pojan ja vaimon kanssa. Lotta huitelee jossain nuorten tapahtumissa. Elämä tuntuu ihan hyvältä.

En oikein tiedä miten voin. Perjantain päätteeksi tuntuu aina kuin olisi käynyt läpi maailmansodan ja romurallin. Väsyttää aikalailla. On kaiketi ihan mukavaa, kun pystyy käyttämään viikonloput hyödyksi, eli nauttimaan elämästä.

Pohdin vieläkin lähtisinkö katsomaan Akhlysia Steelfestiin. Liput myydään loppuun kohta. Pakko varmaan tehdä päätös pian.