Hieman erilainen päivä. Lähden aamupäivällä äitini mukaan Petäjävedelle, josta äitini puolen suku on kotoisin. Vierailemme vanhoilla tiluksilla, joita ei enää ylläpidetä, koska mummostani on aika jättänyt jo kauan aikaa sitten ja pappani on jo 89-vuotias. Suvun kesken on pientä kärhämää, joten asiat ovat jääneet paikalleen vuosikausiksi. On hieman karmaisevaa nähdä ”hylättyjä” paikkoja huonossa kunnossa, kun muistoissa ne ovat aivan erilaisia. Toivottavasti tämä(kin) asia saadaan kuntoon. Vahvistuu vain se ajatus siitä, että en halua ainakaan itse omistaa kiinteistöjä, jotka jäävät ränsistymään jälkipolvien taakaksi.

Mökki on hieman paremmassa kunnossa. Siellä pitäisi vain tehdä ns. ”pieniä parannuksia”, niin Lihajoen varrella sijaitsevan hirsimökin saisi kivaan kesäkuntoon. Kyllä tuolla aikaa viettäisi, hiljaisuudessa, luonnon keskellä, kuunnellen puron solinaa. Saunakin on sisältä erinomaisessa kunnossa. Jos ei sukuriitoja olisi, laittaisin kuntoon. Toivotaan, että asiat järjestyvät jossain kohtaa.

Enoa ja pappaa on ihan mukava nähdä. En ole nähnyt heitä varmasti kohta pariinkymmeneen vuoteen. Olen melko huono pitämään sukuuni yhteyttä, toisaalta eivät he ole yhteyksissä minuunkaan. Papalla on Parkinsonin tauti ja dementia, enkä usko että hän tarkkaan enää muistaa minua. Skip-Bo -peliä on silti ihan mukava pelata kahvipöydässä. Papan kasvoilla on jatkuvasti häilyvä hymy. Selkästi ilahtunut seurasta.

Illasta kansanmurh…viisut telkkarista. Saapi nähdä vievätkö Lampenius et Parkkonen potin.