Pää on hieman tyhjä, mutta sille on taas syy – nimittäin jokaviikottainen migreenikohtaus. Tällä kertaa se iskee juuri nukkumaanmennessä. Jostain syystä joko pähkinät, parasetamoli tai molemmat pahentavat kivun niin kovaksi, että itken itseni pökerryksiin. Toisaalta triggereitä on turha miettiä, sillä joskus vaikuttaa esimerkiksi tähtien asento tai se, että perhonen heilauttaa siipiään toisella puolella maapalloa. Aamulla kipu on tiessään, mutta olo sumuinen. Tuttu, harmillinen kuvio.

Sunnutai noudattaa onneksi vakiokaavaa, eli kahvitreffeille vaimon kanssa, ruokakauppaan ja sitten koneelle nörttäämään. Tehtäviä on yli kolmekymmentä, mikä on hassua, sillä loma on juuri alkanut. Ei tarvitsisi tehdä mitään. Mutta kun tykkään tästä. Vapaa-ajan projektit ovat nyt täydessä työstössä. Iltaa kohden lykkään kuitenkin puolet tehtävistä huomiselle ja ylihuomiselle. Ei kaikkea kivaa kerralla.

Edessä on täysi haaste pitää valvominen ja pitkään nukkuminen jotenkin kurissa. Viiden viikon rytmittömyys saa uniajan lagittamaan tarpeettoman pitkäksi. Kouluaikoina muistan kesälomien aikaan nukkumaanmenon myöhästyvän ilta illalta siten, että lopulta oli järkevämpää valvoa yksi yö läpi, jotta sai rytmin käännettyä takaisin ”normaalin tapaiseksi”. Kai minulla on jonkinlainen ”epätyypillinen” 25 tunnin vuorokausisykli. Aina tunti pari liikaa.

Nourish OS vaikuttaa kiintoisalta. Pitää katsoa saako paketin jotenkin järkevästi Archille ja tukeeko se millään muotoa DankMaterialShelliä. Tätä se on, kun on aikaa hyppysissä ja jokainen vastaantuleva projekti vaikuttaa kiinnostavalta… pala kerrallaan.

Eurooppa kärisee käristyskupolissa ja helteet iskevät nyt Suomeenkin. Luvassa on 25-30 asteen lämpötiloja. Ei käy kateeksi keskieurooppalaisia. Keskiviikko oli Ranskan historian kuumin päivä, ja Pariisissa mitattiin 40,3 astetta.

Lounais-Suomessa lämpötila voi nousta sunnuntaina tai viimeistään maanantaina lähelle 30 astetta.

Ikkunat kiinni ja ilmanviilenninlaite päälle.

Tänään piti tehdä jotain järkevääkin. Mutta 12km hellelenkki ja muutama koodimuutos saa riittää.

Night to remember. Kylläpä oli taas hauska kesäpäivä. Takki on tyhjä, mutta niin pitää ollakin.

Loma saa alkaa.

Tulee taas valvottua. En tiedä miksi tämä menee aina näin. On mukamas pöytä putsattu ennen kesälomaa, mutta sitten tehdäänkin taas koko viikko pitkää iltaa. Toisaalta olen jättänyt kivoimmat hommat viimeiseksi ja perjantaina en aio ottaa tietokonetta mukaan firman kesäpäivän viettoon. En silti malttaisi lopettaa mielenkiintoisten työkalujen tutkimista. Asiakastöitä ei juurikaan ole, kun isot urakat on jo hoidettu ja työntekijät hoitavat loput. Jotain olen sentään tehnyt oikein.

Open source -kontribuutiot tehty ja self-hosted-työkalut rullaavat täydellisesti. Taas säästyy monta tonnia vuodessa. Yksi SaaS-palvelu vähemmän, ekologisemmin ja digitaalisesti riippumattomammin. Hyvä fiilis tästä etenemisestä.

Kaiken huipuksi jaksan vielä ohjelmoida henkilökunnalle hauskan tietovisaohjelman huomista kesäpäivää varten. Ennen tekoälyaikaa ei olisi tullut kuuloonkaan, että muun työn ohessa koodaan viikkotolkulla WebSocketille jotain helvatan peliä, vieläpä nopean puolivillaisen idean pohjalta ja noin vaan huvin vuoksi. Tai ehkä olisi, mutta aika loppuisi tai konkurssi iskisi kauan ennen työn valmistumista. Nyt voi dräftätä puolessa tunnissa proton kasaan, sellaisen, jonka itsekin tekisi, tai jopa paremman. Ajat ovat muuttuneet. Hauskaa, kirjaimellisesti. En usko AI:n tuhoavan maailmaa. Olen optimisti, tyhmä, naiivi tai kaikkea näitä. Mutta mitä sitten? Ehkä olen kyynistynyt nihilisti. Hymyilevä sellainen. Ei silleesti kauhuelokuvatyyliin, toivottavasti. Äh.

Kello lähentelee puolta yötä. Alkaa sataa. On myöhäinen aika juoksulenkille, mutta päätän juosta silti. Matolla tosin, ei huvita napata kesäflunssaa.

Aivot narikkaan. Hiki. Lenkki on päättynyt ja jälleen yksi äänikirja plakkarissa. Character Limitin tarina ei yllätä. Olen itse elänyt läpi Twitterin tuhon, yksityiskohtia myöten.

Ja mistähän tätä juttua nyt tulee? Minun piti olla nukkumassa. Ja tässä vaan näpytän.

Syön lusikalla raejuustoa suoraan purkista. Talo on pimeä, huonetta valaisee hieman ainoastaan jääkaapin sisällä mollottava lamppu. En pidä ovea pitkään auki. Vielä pari lusikallista. Unohtunut välissä syödäkin, jotenkin. Huomenna sentään saan syödä kunnolla, koko firman henkilökunnan kanssa.

Tai siis tänään.

Päivä on jo vaihtunut.

Rento päivä, vaikka unimäärä jää taas vajaaksi. Aivot käyvät jotenkin ylikierroksilla, kun on niin monta uutta mukavaa self-hosted kikkulaa, joita testailla pitkin yötä. Työjuttuja, tavallaan, tavallaan ei. Hauskaa puuhaa.

Olen onnistuneesti tänä vuonna saanut siivottua työpöydän niin, että loppuviikko on laskettelua lomille. Perjantaina en aio ottaa tietokonetta enää kesäpäiville, sillä muut ovat aiempina vuosina saaneet jopa odotella, kun en malta lopettaa työntekoa ja siirtyä huvituksiin.

Olen selkeästi kehittynyt tässä rennosti ottamisessa.

PS. Vähistä unista huolimatta hieno Tempo-lenkki tänään ja vieläpä Runner’s High.