Haukotus. Olin valmis nukkumaan jo kaksi tuntia sitten. Joskus hämmästelen omaa jaksamistani, sillä työpäivä sujuu maagisen hyvin siihen nähden, että alla on reilut neljä tuntia unta. En valita, sillä on mukavaa. Töiden jälkeen lähden vielä kuuden kilometrin lenkille. Juoksemisesta ei luisteta.

Mummoni sanoi aikoinaan, että ”kunpa saisi näinkin olla”. Niin minäkin toivon. Tuntuu hämmentävältä edelleen, että hän ei enää saa olla. Eikä myöskään isäni. Jotenkin sitä pienempänä ajatteli, että kaikki elävät ikuisesti.

Memento mori. Muista.