Torstai! Hämmentävästi toinen aamu putkeen, kun herään ilman herätyskelloa. Onkohan se lisätyn sokerin lopettamisen ansiota? Tai ”uuden” ruokavalion? Tai liikunnan lisääminen? tai trooppinen säätila? Ei voi tietää.

Viikko kuluu nopeasti ja tekemistä on paljon. Huomaan, että maailman meno menee ohi ja siitä tietää, että on hyvä olla. Töiden jälkeen pääsen metsään juoksemaan. Vaikka on lämmintä, kaupunkipolkujen varjossa on mukavaa juosta. Ötökät eivät vielä vaivaa liikaa.

Lotta soittaa huoneessaan kitaraa. Hiljaisuusaika on jo ohi, mutta akustista kitaraa on mukava kuunnella kesäauringon painuessa mäen taakse. Tytär kertoi aiemmin, että tämä on toinen viikko putkeen hyvää mieltä ja ”joka päivä on hyvä päivä”. Se tekee minut iloiseksi, kun muistan eräänkin kesän, jolloin yksikään päivä ei ollut ”hyvä päivä”. Päinvastoin, hyviä päiviä sai odottaa… pitkään. En siis aio nyt valittaa.

Toivottavasti hyvä boogie jatkuu läpi kesäkuun.