Olen käyttänyt reilun vuoden mainiota Mistiä kaloreiden seuraamiseen. Aiemmin niin helppo ja yksinkertainen YAZIO nimittäin teki täysin turhan uudelleenbrändäyksen ja karkotti vanhat käyttäjänsä lisäämällä pakollisia lasten pelejä ja maskotin, joka pyörii kun väkkyrä 10 sekuntia joka kerta kun lisäät ruoan. Redditistä voi lukea lisää draamaa.

Nyt on aika luopua myös Mististä. Mist on loistava, mutta se on vähän sama asia kuin kirjoittaisi kalorit vaikka vihkoon ihan kynällä. Nimittäin se ei oikein auta visuaalisesti hahmottamaan mitä tällä tiedolla pitäisi tehdä. Olen sellainen tyyppi, joka tarvitsee värikästä silmille hyppäävää käppyrää, jos aion saada tuloksia. Mielellään saisi olla mukana nykyään jotain älyä ja koutsia, joka kertoo minulle miten päästä tavoitteisiin.

Painoni on noussut salakavalasti aiemmasta 77-80kg ihannepainostani. Se on nyt reilut 84kg, kiitos jatkuvan siipien ja pizzan mutustelun. Syön myös karkkia hieman liian usein. Paino on lähes aina syömisestä kiinni, eli tähän nyt ei juurikaan auta se, että liikun aktiivisesti. Tykkään elämästäni hieman kevyempänä, kun ei ole maha tiellä juostessa. Ei tilanne nytkään ole mikään toivoton, minunhan pitää vain palata vanhaan ”terveellisempään” elämäntyyliin ja jättää pizza vähemmälle. Ihminen laiskistuu helposti, jos ei suo asioille ajatusta.

Vertailtuani kaloriappit vuodelta 2026, päädyin MacroFactoriin. Tiukat kriteerini appille ovat: visuaalinen edistymispalkki, kaikki data Apple Healthiin (myös harvemmin ingestoidut, vaikkapa kupari ja magnesium), ei turhia kilkkeitä tai liikaa AI:ta silmillä. MacroFactorin parhaat puolet ovat laaja ruokatietokanta, helppo ruoan lisääminen, makrot Healthiin. Health Auto Exportin avulla voin lähettää POST-kutsulla täydellisen datan omaan LLM-systeemiini. Esimerkiksi puuttuvat OpenFoodFacts Nutri-Scoret saan tätä kautta. Systeemi alkaa olemaan täydellinen.

Illalla jännitetään Suomi voittoon. Koskaan aiemmin Suomi ja Sveitsi eivät ole kohdanneet jääkiekon MM-finaalissa.

En ole aikaisen herätyksen fani viikonloppuna, mutta elämme hetkiä, joita ei voi enää koskaan kokea uudestaan. Kahdeksalta ylös ja yhdeksäksi tyttären päättäjäisiin. Somepäivitykseni kertoo enemmän kuin sanat, joita tässä kirjoittaisin.

Tyttäreni pääsi juuri peruskoulusta. Matka ei ole ollut selviö. Sanotaanko näin, että parin vuoden sisällä on tapahtunut kaikenlaista, sellaista, josta ehkä vielä jonain päivänä uskallan puhua avoimemmin. Meille ei ollut tärkeintä tytön koulusta selviäminen, vaan hengissä pysyminen, kirjaimellisesti, ei vertauskuvallisesti.

Näitä retrospektiivisesti tarkastellen uskomaton level up 5.3 keskiarvosta 9.0 keskiarvoon. Onneksi olkoon, Lotta! Olen niin ylpeä sinusta.🥹🎉🌹

Tänään kaikilla on hyvä mieli. Sushia, pitkä juoksulenkki, aurinkoa ja pian Suomen peli telkkarista. Suorastaan upea päivä.

Tiedän sen jo heti herätessäni. Päässä on omituinen tunne. Ensimmäisen palaverin aikana se iskee. Vanha tuttu, G43.0.

Pillericocktail naamaan ja hommat jatkuu. Postdrome pistää olon sekavaksi, mutta jollain ilveellä pärjään hyvin toisenkin asiakaspalaverin läpi. Sen jälkeen alkaa tekemään tiukkaa. Yksinkertaisten sähköpostienkaan lähettämisestä ei meinaa tulla mitään.

Tämänkin kirjoittaminen on yhtä tuskaa. Kun ajatus ei toimi, se ei toimi.

On aika levätä.

Juoksen viileässä kevätyössä. Aurinko on laskenut ja taivas on värjäytynyt vaaleanpunaiseksi. Kaduilla ei ole ketään. Kuulokkeista soi rauhallinen elektroninen musiikki. Huomaan olevani onnellinen.

Torstain työpäivä venähtää, mutta vieläkään ei pääse stressi liialti iskemään. Kello on paljon, mutta haluan liikkua silläkin uhalla, että se verottaa yöunia.

Ei ole isompia huolenaiheita. Olisipa aina näin. Vaikka tiedän, että elämä on aallokko, otan tämän vastaan.

Seesteisyys. Annathan sen jatkua.

Unimäärä on tasaisesti alle seitsemän tuntia, mutta kuitenkin yli kuusi tuntia. Mieliala on säilynyt yllättävän hyvänä taas jonkin aikaa. Tekeminen on mielekästä. Kaikkea on ja rahani riittää, ja niin edelleen.

Elämästäni ei tällä hetkellä oikeastaan puutu mitään. Vapaa-aikaakin on riittävästi. Motivaatio riittää sekä työn tekemiseen ja liikkumiseen. Ainoa mistä hieman ropisee itselleni henkisiä miinuspisteitä on kalenterin tukkoisuus, se on liian täynnä kaikkea, enimmäkseen töitä. Mutta toisaalta harva asia enää ahdistaa.

Hassua sanoa näin, mutta tekoäly vähentää kiireen tuntua. On hienoa saada palaveriin preppaus asioista ennen palaverin alkua. Se auttaa varsinkin silloin, kun kontekstin vaihtaminen on tiheää ja siirtymät vilkkaita.

Nyt testiin chilivoilla kyllästetyt potut intervallitreenin jälkeen. Tuoksu on ainakin kohdallaan.