Juoksen viileässä kevätyössä. Aurinko on laskenut ja taivas on värjäytynyt vaaleanpunaiseksi. Kaduilla ei ole ketään. Kuulokkeista soi rauhallinen elektroninen musiikki. Huomaan olevani onnellinen.

Torstain työpäivä venähtää, mutta vieläkään ei pääse stressi liialti iskemään. Kello on paljon, mutta haluan liikkua silläkin uhalla, että se verottaa yöunia.

Ei ole isompia huolenaiheita. Olisipa aina näin. Vaikka tiedän, että elämä on aallokko, otan tämän vastaan.

Seesteisyys. Annathan sen jatkua.