Tiedän sen jo heti herätessäni. Päässä on omituinen tunne. Ensimmäisen palaverin aikana se iskee. Vanha tuttu, G43.0.
Pillericocktail naamaan ja hommat jatkuu. Postdrome pistää olon sekavaksi, mutta jollain ilveellä pärjään hyvin toisenkin asiakaspalaverin läpi. Sen jälkeen alkaa tekemään tiukkaa. Yksinkertaisten sähköpostienkaan lähettämisestä ei meinaa tulla mitään.
Tämänkin kirjoittaminen on yhtä tuskaa. Kun ajatus ei toimi, se ei toimi.
On aika levätä.
Tässä kirjoituksessa on 79 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (09:33) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13358
Hauskaa, että helatorstaisin mietin aikaisempia helatorstaita.
Lunttaan menneisyyden helatorstaitani, olen kirjoittanut yllättävän monena helatorstaina kuulumiset. Välillä olen tehnyt helatorstaina töitä ja ottanut perjantain vapaaksi, mutta se on kostautunut, kun asiakkaat ovat töissä perjantaina. Nykyään kieltäydyn tekemästä töitä pyhäpäivinä, vaikka yrittäjänä minulla olisi siihen oikeus.
Onneksi ei enää ole tällaisia överipäiviä. Toisaalta, tyypilliseen tapaani teen ennen helatorstaita aika poikkeuksetta pitkän päivän. Kai se on jokin alitajuinen juttu, että pitää pusertaa viimeisetkin mehut irti ennen lomia. Typerää.
Tänään on levoton olo. Se klassinen ”kutina”, että jotain uutta ja mielenkiintoista voisi tehdä. Mutta kaikki appit ja tekoälymallit on kokeiltu, eikä uutta ohjelmointiprojektia viitsi aloittaa. Kahvia, musiikkia, elokuva. Dopamiinitasot ovat jotenkin vajallaan silti koko ajan.
Elokuvan jälkeen jään lueskelemaan David Harbourista.
After reaching a point of becoming “very lonely and needing a different direction in my life,” Harbour says, he quit drinking 15 years ago and has no interest in taking it up again. “I just can’t do it. It’s not for me,” he says. “I enjoy consciousness too much now.”
Viisas mies. Olen täysin samoilla linjoilla.
Eipä sitten muuta kuin: Dies sanctus ascensionis Domini.
