Haukotus. Olin valmis nukkumaan jo kaksi tuntia sitten. Joskus hämmästelen omaa jaksamistani, sillä työpäivä sujuu maagisen hyvin siihen nähden, että alla on reilut neljä tuntia unta. En valita, sillä on mukavaa. Töiden jälkeen lähden vielä kuuden kilometrin lenkille. Juoksemisesta ei luisteta.
Mummoni sanoi aikoinaan, että ”kunpa saisi näinkin olla”. Niin minäkin toivon. Tuntuu hämmentävältä edelleen, että hän ei enää saa olla. Eikä myöskään isäni. Jotenkin sitä pienempänä ajatteli, että kaikki elävät ikuisesti.
Memento mori. Muista.
Keskustelu
Ei vielä kommentteja
Kukaan ei ole vielä sanonut mitään. Aloita keskustelu Mastodonissa tai siellä, missä kirjoitus on jaettu.
Osallistu keskusteluun
Keskustelu käydään somessa. Julkiset kommentit Blueskysta, Threadsista ja Mastodonista tuodaan tämän artikkelin kylkeen automaattisesti. Voit vastata kirjoitukseen suoraan omalta Mastodon-tililtäsi tai miltä tahansa fediversumin palvelimelta:
Haku löytää kirjoituksen, ja voit vastata siihen kuten mihin tahansa julkaisuun.
@[email protected]
Kun kirjoitus jaetaan Mastodonissa, Blueskyssa tai Threadsissa, jakoon tulleet vastaukset ja lainaukset kopioituvat tänne viestiketjuineen. Keskustelu näkyy täällä yleensä vartin sisällä.