Mistähän sitä tänään edes kirjoittaisi? Välillä ajatukset loppuvat. Aivokapasiteetti on käytetty taas tappiin asti. Päivään mahtuu toimistopäivä, paljon palavereita, jyväskyläläinen räppärikuuluisuus alakerrassa sovittamassa vaatteita lakeijoidensa kanssa. Lepopäivä, joten ei lenkkiä tänään. Hyvä, koska muutenkin väsyttää.

Illalla random Netflix-elokuva.

…tämä teksti jäi tähän selaimeen auki. Huonekasvit kasteltu. Aurinko laskee. Mukavan koleaa.

Olen jo henkisesti lomalla.

Hieman liian vähän unta. Silti hyvä fiilis. Sopivan mittainen työpäivä, juoksulenkki. Kerrankin maanantai, jolloin ei tapahdu mitään ihmeellistä. Saan rakkaat AirPods Pro 3-kuulokkeeni takaisin Apple Care+ kautta, enkä voisi olla onnellisempi. Olen taas ehjä.

Kuuma, rento päivä. Treffit vaimon kanssa kahvilassa. Keskustelu menee hieman diippeihin aiheisiin ja huomaan kyynelehtiväni, mutta tällä kertaa onnesta ja jostakin tietynlaisesta helpotuksesta. Tuntuu hyvältä olla sujut itseni kanssa. Aika pitkään siinä menikin. Lähinnä kiitän vaimoani siitä, että hän on ollut suhteeni ymmärtäväinen. Tunne taitaa olla molemminpuolinen.

Illalla leffailta, vuorossa Hackers (1995). Jostain syystä tämä kulttiklassikko on mennyt ohi, vaikka kaikki referaatit ovatkin tuttuja. Hämmentävää kyllä, miten paljon vaikutteita tämä elokuva on synnyttänyt. On nimittäin ollut olemassa todellinen, pahaa kylvävä hakkeriryhmä nimeltään HTP (Hack the Planet).

Kuten eräs nettimeemi sanoo: I’m literally fine as long as I don’t think about the past or the future and also the present. Hyvää yötä.

Väsyttää rankasti jo kello yhdeksän illalla. Epätyypillistä minulle. 14500 askelta, eli 12km mäkilenkki helteessä, kalorivaje ja migreeni saattavat olla osasyyllisiä asiaan. Migreeni onneksi talttuu lääkkeillä ja kalorivaje pizzalla.

Olo on kuin olisi jo kesälomalla. Se johtuu kenties hyvästä, huolettomasta olosta ja ylimääräisestä juhannuksen vapaapäivästä.

Tässä kohtaa sanottakoon, että kirjoittaessa aivoissa pätkinyt jo kahdesti. Postdromessa ja migreenin jälkivaikutusten myötä aivoni toimivat ”hitaammin”. Merkillistä on joidenkin tuttujenkin sanojen totaalinen katoaminen päästä. Ajatukset ikään kuin jäävät jatkuvasti kesken ja joutuu ihan ponnistelemaan artikuloinnissaan. Olo on kuin Sage-siskolla lobotomian tehtyään.

Ehkä pinnistely on nyt syytä lopettaa. Testiin lähtee nyt Nintendo Switchillä Divinity: Original Sin 2.

Juhannustaikaa tietokoneella. Tänään on ollut jälleen open source-mielessä tiivis päivä. Eli toisin sanoin päivä on mennyt koodaillessa. Julkaisin uudet versiot mm. mastodonista, mastodon-bird-ui:sta, doughista, ja pistinpä vielä pull requestin ActivityPubin WordPress-lisäosaankin. Jossain vaiheessa ehdin vielä juostakin, viikon lenkki 3/4. Eiliset sanani kaikuvat korvissani:

Ei tarvitse tehdä mitään. Mutta toisaalta tiedän, vaikka ei tarvitse, teen silti.

Koko ilta menee pojan kanssa retropelejä pelatessa, nimittäin kaapeista löytyy vanha RetroStone2-käsikonsolini, joka on armbianilla ja RetrOrangePilla varustettu. Poika innostuu N64:sta, eikä malta päästää laitetta käsistään. Kytkemme vehkeen HDMI:llä telkkariin, jotta pelaaminen on entistä hauskempaa.

Lotta sen sijaan huitelee milloin missäkin poikaystävänsä kanssa. Lapset eivät ole enää mitään pieniä, on se uskottava.

Hyvä, meidän näköinen cityjuhannus. Hyvää jussia, älä huku!