Yritän parhaani. Sen pitää riittää. Kun palavereja on viisi päivässä, on hankalaa keskittyä ”tuottavaan työhön”. Ei sitä oikein enää iltapäivällä jaksa aloittaa mitään isompaa rupeamaa. Onneksi ei sentään iske migreeni.

Lukuvuorossa Character Limit: How Elon Musk Destroyed Twitter, jonka on kirjoittanut New York Timesin teknologiajournalistit Kate Conger ja Ryan Mac. Musk on pelle.

Hyvää viikonloppua.

Torstai! Hämmentävästi toinen aamu putkeen, kun herään ilman herätyskelloa. Onkohan se lisätyn sokerin lopettamisen ansiota? Tai ”uuden” ruokavalion? Tai liikunnan lisääminen? tai trooppinen säätila? Ei voi tietää.

Viikko kuluu nopeasti ja tekemistä on paljon. Huomaan, että maailman meno menee ohi ja siitä tietää, että on hyvä olla. Töiden jälkeen pääsen metsään juoksemaan. Vaikka on lämmintä, kaupunkipolkujen varjossa on mukavaa juosta. Ötökät eivät vielä vaivaa liikaa.

Lotta soittaa huoneessaan kitaraa. Hiljaisuusaika on jo ohi, mutta akustista kitaraa on mukava kuunnella kesäauringon painuessa mäen taakse. Tytär kertoi aiemmin, että tämä on toinen viikko putkeen hyvää mieltä ja ”joka päivä on hyvä päivä”. Se tekee minut iloiseksi, kun muistan eräänkin kesän, jolloin yksikään päivä ei ollut ”hyvä päivä”. Päinvastoin, hyviä päiviä sai odottaa… pitkään. En siis aio nyt valittaa.

Toivottavasti hyvä boogie jatkuu läpi kesäkuun.

Havahdun hereille. Mikä maa? Mikä valuutta? Keskiviikkopäivä on vienyt veronsa. Kalorivaje, viiden palaverin putki tai molemmat. Taitaa olla aika mennä unten maille.

Kiireinen työpäivä. Ensimmäinen johtamani työpaja pitkästä aikaa. Koko päivän meinaa sataa, mutta sade ei pääse kunnolla piiskaamaan maata. Parempi niin, sillä ilma on sopivan hapekas tihkusateessa ja päivän 5K tempo sujuu mainiosti.

Illasta korjaan reittiplänääjääni, koska kartat suosivat jostain syystä maanteitä. Otan tuumasta toimeen ja koodaan LIPAS-integraation GrassHopperiin Son of Antonin kanssa. Nyt pystyy generoimaan uniikkeja polkulenkkejä kesäksi. Kyllä tässä on puolensa.

Huomennakin taitaa olla neljä palaveria. Kyllä tässä alkaa kaipaamaan kesälomaa…

Jaksaisinpa ajatella. Pitkin yötä Jyväskylän keskustassa soi jyväskyläläisen Pojun ”Poika saunoo”. Kerrankos sitä Suomi voittaa jääkiekossa maailmanmestaruuden. Viidennen kerran, jos tarkkoja ollaan.