Kerrankin vähän rennompi päivä ennen juhannuksen alkua. Olen ollut ahkera ja ansainnut tämän. Syöminen on hieman heikonlaista, sillä pupunruoasta ei saa kovin paljon kaloreita. Onneksi löytyy kahvia ja tarvittaessa raejuustoa. Yritän opetella täyttämään välit jollakin välipalalla, kuten banaanilla, mutta tuntuu silti, että kalorit jäävät aina liian vähäisiksi.

Tänään on liikunnan suhteen lepopäivä. Täytän aukon rankalla koodaamisella. En uskalla edes kertoa, kuinka monta merkintää muutoslokissani on. Päivityksen saavat handbook, Mastodon, dough, botit ja moni muu asia. Archissa on kasa päivityksiä vielä odottamassa, mutta ne jääköön viikonlopulle.

Tuntuu hyvältä olla huomenna vapaalla. Ei tarvitse tehdä mitään. Mutta toisaalta tiedän, vaikka ei tarvitse, teen silti. Lenkkiä ja koodia tiedossa.

Poika esittelee Fortnitea puhelimessaan. Hieman iskee kipinä pelaamiseen, mutta pelailuinto ei vieläkään ole palannut tarpeeksi isona. Ehkä se sieltä vielä tulee. Tulee jos on tullakseen.

PS. Pidän tästä kesästä tähän asti. On sopivan viileää. En kaipaa hellettä tai aurinkoa yhtään enempää.

Käyn hieman kierroksilla. Isoimmat nostelut on tehty ja voi pikkuhiljaa laskeutua juhannuksen viettoon. Palvelimet on pystytetty ja optimoitu tappiin.

Tänään ilahduttaa häkellyttävä palaute Fedissä:

Haluun arvostaa tänään vähän @rolle joka on yritysjohtaja, some-expertti, Fediverse-guru, oman ison mastodon-yhteisön pääylläpitäjä ja -kehittäjä, vastuullinen ja hyvä vanhempi, lenkkeilijä ja lukija ja varmasti ihana elinkumppanikin uskon näin. Kävelin kerran vahingossa @rolle n ohi Jyväskylässä ja kadun ikuisesti, että en kysynyt ootko Rolle ja halannut.

Siis mitä ihmettä, mistä hyvästä minua näin kehutaan? Ei voi kuin tipata fedoraa (anteeksi, paremman termin puutteessa).

Muutenkin ollut aika kiva päivä! Kiitos kaikille, jotka teette päivästäni kivoja. Tykkään teistä.

PS. Intervallitreeni matolla kello 23:30 ei ehkä ole järkevää. Ei taida tulla uni.

Yli 12 tunnin työpäivä, mutta tietoisesti. Osa tehtävistä on vain sellaisia, joita ei pysty jättämään kesken. Taitaa olla vuoden pisin työpäivä tähän mennessä ja onneksi ainoaa laatuaan.

Haukotus. Olin valmis nukkumaan jo kaksi tuntia sitten. Joskus hämmästelen omaa jaksamistani, sillä työpäivä sujuu maagisen hyvin siihen nähden, että alla on reilut neljä tuntia unta. En valita, sillä on mukavaa. Töiden jälkeen lähden vielä kuuden kilometrin lenkille. Juoksemisesta ei luisteta.

Mummoni sanoi aikoinaan, että ”kunpa saisi näinkin olla”. Niin minäkin toivon. Tuntuu hämmentävältä edelleen, että hän ei enää saa olla. Eikä myöskään isäni. Jotenkin sitä pienempänä ajatteli, että kaikki elävät ikuisesti.

Memento mori. Muista.

On taas sunnuntai. Vastahan se oli.

Kello on yhdeksän illalla. Tuntuu kuin se olisi neljä iltapäivällä. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta pitkän sateen jälkeen. Ei oikein tunnu edes, että olisi kesäkuu. Kai tuo pää on vähän sumussa, tai sitten se on postdromen vaikutusta.

Väsyttää silti huomattavasti. Takana on koodailua, lisää koodailua, yhdistysjuttuja, kahvittelua. Melko toiminnantäyteinen päivä kaikenkaikkiaan. Käy melkein työstä.

Pelifiilis ei ole vieläkään palannut. En ole pelannut mitään videopelejä viikkoihin. Ja näin on ihan hyvä. Täytyy tehdä sitä mikä milloinkin nappaa.

Huomenna kahdeksaan töihin. Ei innostaisi. Voisin delegoida hommia muillekin, mutta taidan vielä paiskia hommia kunnolla, koska heinäkuussa tulee olemaan hiljaisempaa.

Huomiseen siis.