Tänään ei ole oikein intoa kirjoitella mitään. Pohdin lähinnä vanhenemista. Onko siinä itua, että tekee hemmetisti asioita, joilla ei loppujenlopuksi edistä muuta kuin pärjäämistä arjessa, tienaamisen muodossa? Miksiköhän rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta jos ei ole kumpaakaan, elämä ei maistu millekään?
Liian paljon kysymyksiä.
Lopetan miettimisen. Lupasin, että en ahdistu huomenna. Katsotaan voiko moista lupausta pitää.
Avoimuus auttaa.
🤞
Tässä kirjoituksessa on 70 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Fediversumi -reaktiot
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:01) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13327
Kun kello ilmoittelee sydämenlyöntien epäsäännöllisyydestä, päätän rauhoittaa menoa ja aloittaa uudelleen normityöpäivät. Isoin urakka on ohi, joten nyt paluu arkirytmiin. Ei ole mitään itua rikkoa itseään ja työskennellä kellon ympäri.
Minun on hyväksyttävä, että en ole mikään kahdeksan tunnin työntekijä, mutta samaan aikaan en ole mikään kone. Menen rikki, jos en huolehdi itsestäni. Tarvitsen säännöllistä huoltoa. Aionkin pitää nyt työpäivien kestosta kiinni. Tilanteen vaatiessa päätän etukäteen, että voin käyttää yhden oljenkorren viikossa ja tehdä vähän pidempään. Mutta ei koko viikkoa, eikä edes peräkkäisinä viikkoina.
Tänään en ole avannut töiden jälkeen tietokonetta. Hyvä fiilis.
