Lauantai. Kerrankin saa olla rauhassa. On jotenkin ärsyttävä helle syyskuussa. Herään liian aikaisin kuumuuteen, laitan ilmanviilentimen päälle ja jatkan sitten unia. Saan unta noin kymmenen tuntia. Se tulee tarpeeseen.
Tänään on tarkoitus vain olla ja pelailla lasten kanssa. Tehdään tästä hvyä päivä.
Tänään on koulutuspäivä koko henkilöstölle. Päivä menee nopeasti kokoustaessa. Koen nykyään omaavani rutkasti itsevarmuutta ja se tuntuu hyvältä. Tiedän mistä puhun.
Erityisesti olen iloinen siitä, että on niin mukava porukka töissä ja asiat alkavat vihdoin lutviutua kohdilleen.
Eilisen tyyliin tänäänkin tuntuu siltä, että aika menee liian nopeasti. Mutta se on merkki siitä, että viihtyy.
8 tuntia ja 8 minuuttia univajekertymä. Aion kuroa sitä viikonloppuna umpeen.
Parempi päivä kaikin puolin. Positiivinen, toiveikas fiilis.
Tänään tuntuu, ettei aika riitä mihinkään. Niin paljon tekemistä ja viisarit tuntuvat vilistävän liian nopeasti. Päivän saldo:
Tänään minulla ei ole vapaa-aikaa. Päätän sen illalla ratkoessani kiperää yhteensopivuusongelmaa asiakkaan legacy-kehitysympäristön kanssa. Harvemmin tulee näin vaikeaa haastetta vastaan. Node-gyp ei toimi M1 mukana tulleen python-version kanssa ja samaan aikaan muut paketit ovat vielä vanhempia.
Minulla on perfektionistinen tapa olla päästämättä irti haasteista. Tiedän jo etukäteen, että tässä menee pitkään. Kuusi tuntia myöhemmin saan haasteen ratkaistua. Olen iloinen.
Päivän lasten huomion laiminlyönti harmittaa. Sanon Manulle, että pelaamme sitten huomenna. Veeran kanssa sentään lounas onnistui päivällä.
Harmittaa myös lenkin peruuntuminen, en halunnut enää juosta pimeässä auringon laskettua. Nämä harmistukset tietysti pieniä muihin murheisiin verrattuna, jotka sain hukutettua työntekoon.
Huomenna on uusi päivä.
Väsynyt ja masentunut olo. Tuijotan kirjahyllyä. Päässä kumisee. Työasiat menevät hyvin. Muuten onkin sitten moni asia pielessä.
Harmittaa, kun ei pysty tekemään enempää.
← uudempia 1 … 137 138 139 140 141 … 349 vanhempia →