Maailman hulluin tarina

Liian vähän unta taustalla. En oikein tiedä syytä sille, miksi heräsin keskellä yötä. Fiilis kirjoittamiseen poissa tänään. Ehkä se palaa vielä. Sitä odotellessa tekoälyltä maailman hulluin tarina:

Kauan sitten maailmassa oli aika, jolloin eläimet puhuivat ihmisten kieltä ja elivät rinnakkain ihmisten kanssa. Eräänä päivänä taivaalta putosi salaperäinen säde, joka muutti kaiken. Kaikki eläimet saivat yllättäen ihmismäisen älyn ja kyvyn rakentaa teknologiaa.

Pian eläimet ja ihmiset aloittivat yhteistyön rakentaen upeita kaupunkeja ja teknologisia ihmeitä. Eläinvaltakuntien ja ihmisyhteiskuntien välille syntyi vahva liitto. He jakoivat tietoa, oppivat toisiltaan ja elivät rauhassa.

Yksi päivä, kun maailma oli saavuttanut ennennäkemättömän vaurauden ja teknologian huiput, pieni ryhmä kadehtijoita päätti horjuttaa tätä tasapainoa. He loihtivat salaperäisen laitteen, joka aiheutti ajan ja todellisuuden häiriöitä.

Tämä laite aiheutti outoja aikahyppyjä ja muutti maailman historian kulun. Ihmiset ja eläimet joutuivat keskelle sekavaa sekasortoa, jossa menneisyys ja tulevaisuus sekoittuivat yhteen. Rakennukset ilmestyivät ja katosivat, tapahtumat toistuivat ja katosivat ajan virtaan.

Päähenkilömme, rohkea nuori tutkimusmatkailija nimeltä Alex ja hänen lemmikkiapinansa, Bruno, huomasivat, että laite oli saanut voimansa mystisestä aikakivestä. He päättivät yhdessä selvittää, miten saada aika-avaruus takaisin normaaliksi ja pelastaa maailma tästä kaoottisesta tilasta.

Alex ja Bruno seikkailivat läpi aikojen, hypäten menneisyyteen ja tulevaisuuteen ratkoen arvoituksia ja kohtaamalla outoja olentoja. He saivat apua viisaalta vanhalta viidakon pöllöltä, joka paljasti heille aikakiven alkuperän. Jotta aikakivi voitaisiin palauttaa, heidän piti kerätä kaikkien maailmanlaajuisten heimojen ja yhteiskuntien yhteinen viisaus ja solidaarisuus.

Alex ja Bruno matkasivat kauas, kohtasivat monia haasteita ja paljastivat salaisuuksia, joita he eivät koskaan olisi kuvitelleet. Lopulta he onnistuivat palauttamaan aikakiven paikoilleen, jolloin ajan ja todellisuuden virta palautui normaaliksi.

Maailma oli pelastettu, ja eläimet ja ihmiset oppivat tärkeän läksyn yhteistyöstä ja luottamuksesta. Heidän yhteinen kulttuurinen perintönsä kukoisti, ja he päättivät pitää salaperäisen laitteen turvallisessa tallessa, jotta vastaavaa katastrofia ei tapahtuisi uudelleen.

Tämä oli maailman hulluin tarina, jossa sekoittui fantasiaa, seikkailua ja opetuksia. Tarina muistutti meitä yhteisen ymmärryksen ja avoimuuden tärkeydestä maailmassa, jossa kaikki oli mahdollista.

Tuottelias torstai

Avaan silmäni viiden aikaan. Kipu on poissa. Kohtaus on kestänyt noin kaksitoista tuntia. Päässäni on ontto olo. Muistan itkeneeni yöllä kipua, sen verran kovaksi se yltyi. Nyt on saatava oikeanlainen migreenilääkitys. Aamulla varaan heti lääkärille ajan, jonka saankin lauantaille.

Kuin fyysinen päärääkki ei olisi tarpeeksi, lähden yhdeksäksi terapiaan. Olen odottanut, että pääsen kertomaan lomastani. Istunnossa käyn läpi muunmuassa Möykky-päivän tapahtumat. Näytän jopa piirroksen.

Töissä menee kivasti. Vähän liikaa tuntuu olevan tekemistä taas heti alkuun, mutta pystyn lopettamaan ennen viittä.

It’s hard to stop doing something that’s good to you, yeah, yeah

It’s hard to stop doing something that’s good to you

It’s hard to stop doing something that’s sweet to you, ooh

It’s hard to stop doing something That’s good to you

Betty Wright – It’s Hard To Stop Doing Something (That’s good to you), 1973

Betty Wrightin biisi lähtee automaattisesti soimaan joka päivä kello 16:30, silloin lopettelen hommat.

Tänään aikaan saatua:

  • 5km lenkki
  • Työ tuotantoon ja laskutukseen
  • Päivän 3 päätavoitetta
  • 10-vuotisjuhlan muistutuskutsu
  • Listan päivitys
  • Asiakkaalle X tieto aikatauluista
  • Sopimus asiakkaalle
  • Työntekijöiden työlistat elokuun loppuun
  • Aspassa olevat asiat
  • Omien proikkarointien tsekkaus
  • Ylläpitolistan päivitys
  • Parempi tapa niputtaa tehtäviä kalenteriin
  • Google Appointments käyttöön
  • Palaverien sopiminen
  • Preceden canceliin
  • Saavutettavuuskorjausten läpikäynti
  • Päivän perustaskirutiinit
  • Päivän kassa- ja laskurutiinit

Yhteensä 22 tehtävää hoidettu. Puoli viideltä tietää, että jos jotain aloittaa niin kohta on kello seitsemän. Koitan oppia loppukeväästä, sillä tekeminen ei tekemällä lopu. Toivottavasti tämä hyvä boogie jatkuu.

Maanant… tiistai

Kännykkä hälyttää käytävässä ja ponnahdan salamana pystyyn. Kello on 7:00. Unimattoni mukaan on kulunut 37 minuuttia nukahtamiseen, joka on yli hyvän viitearvon rajan (20 minuuttia). Muistan uudesta pesukoneesta kuuluvan korkean taajuusäänen, jonka vuoksi en nukahtanut ennen kuin pesuohjelma oli ohitse. Ehkä sofistikoitunut sävelkorvani kuulee jotain mitä ei pitäisi kuulla. Mitä tästä opin: Älä laita pyykkiä pesuun nukkumaanmenoaikaan. Unta kertyy onneksi ihan hyvä määrä, eli seitsemän tuntia ja kaksikymmentä minuuttia, vaikka syvää unta kertyykin vain 6% yöstä, eli 28 minuuttia. Ei silti tunnu, että olisin nukkunut huonosti, vaikka unen syvyyden arvosana on BAD.

Aamupala ja töihin. Tänään ei ole lenkkiaamu. Toimistolla on eloisa meininki ja hitaat aamun aivoni rekisteröivät, että Timikin on palannut hommiin. Kiva nähdä, kiva nähdä kaikkia. Töissä otan kahvia ja ryntään suoraan neukkariin soittelemaan Kuopion ja Pyhäjärven vahvistuksillemme. On aika aloittaa päivän epistolat lomakuulumisilla.

Pikakelaus päivään. Syömässä on käyty ja kello on jo kaksi, edelleen neukkarissa. Paljon asioita kerralla, mutta onneksi ei liikaa.

Koko päivän ja aamun kamppailen ahdistuksen tunteen kanssa, mutta iltapäivää kohti se helpottaa, kun asiat selkenee. Viime päivinä on muutenkin ollut lähes sietämätöntä ahdistusta, jota en ole päässyt karkuun. On hankala tehdä mitään, kun aina ahdistaa, jalat ja vatsa reagoivat ja päässä heittää. Onneksi ylihuomenna pääsee taas terapiaan.

Vielä olisi illan rutiinit tekemättä ja kello lähentelee kahdeksaa. Ulkona myrskyää, taas. Onneksi ei tosiaan ole lenkkipäivä.

Tänään vielä hoidettavana:

  • Päiväkirja
  • Imurointi
  • Kirjan lukeminen
  • Ruokapäiväkirja
  • Budjetti
  • Kasvien kastelu

Eiköhän tämä taas tästä.

Viimeinen kesälomapäivä – takaisin arkirytmiin

Kolmisen tuntia unta alla. Ei hyvä. Jostain syystä pyörin pitkälle aamuyöhön ja herään kuudelta, kun tytär menee suihkuun. Ehkä tuleva arki jännittää.

Olo on herätessä kamala. Aivan kuin pahimmassa mahdollisessa krapulassa. Päätä jyskyttää, yrjöttää, heikottaa. Unimäärän vähyys ei tee hyvää kropalle. Aamusta katselen vähän työhommia, mutta vain hetken. Viimeinen kesälomapäivä, koitetaan nyt nauttia, jos pystytään.

Puoli kahdeksan maissa lähdemme suuntaamaan kohti näytteenottokeskusta, vaimolla otetaan verikokeet Ferritiini-viitearvoja varten. Haen tätä ennen latten neljällä espressolla Espresso Housesta. Kahvi auttaa hieman.

Kaupan kautta kotiin. Silmät eivät pysy auki. En yleensä ota päiväunia, mutta nyt on pakko. Nukun reilut kaksi tuntia ja kerään itseni taas yhden jälkeen iltapäivästä. Jossain kohtaa muistan, että iltapäivällä oli tarkoitus mennä elokuviin, joten vedän naamariin jotain mitä kaapista löytyy, eli kanaa ja lohkoperunoita.

Barbie. Hyvä elokuva, mutta saa potemaan aika syvää ahdistusta ja eksistentiaalista kriisiä.

Leffan päälle hikinen iltalenkki. Tuntuu, että tänään tapahtunut vaikka mitä, vaikka vähän takkuinen lähtö olikin.

Mitä lomasta jäi käteen? Muutama ahdistava päivä, muutama migreeni, muutama vähän kivempikin päivä. Parasta antia sunnuntaiset kahvittelut ja kävelyt vaimon kanssa, pelihetket lasten kanssa, rakkaus ja yhdessäolo. Pyykinpesukoneen hajoaminen vesitti viimeisetkin haaveet retkistä ja muusta rahankäytöstä, mutta sellaista elämä joskus on.

Oikeastaan nautin kotona olemisesta nuo neljä viikkoa, ei harmita yhtään. Tykkäsin syvän päätyyn menemisestä, vaikka välillä menikin tekniseksi. Esimerkiksi viime yön kantamigraatio oli haastava, mutta yllättävän nopea prosessi. Opin taas paljon uutta samalla. Tästä minä nautin vapaa-ajalla.

Ehkä enemmän olisi voinut tehdä jotain muutakin kuin somea ja tekniikaa, mutta pitää antaa fiiliksen viedä. Tuntui ainakin siltä, että pääsin hyvin irtautumaan työasioista (vaikka budjetin ja laskut tsekkasinkin joka päivä), ehti jo unohtaa työrutiinit kokonaan. Huomenna sitten palautellaan mieleen.

Päivän Mastodon-täkyt:

Uroteko illan päätteeksi:

Kello on 22:47 ja lupasin itselleni, että olen ennen kello 23 pehkuissa, joten lopetan lokini tähän. Hyvää yötä ja tervetuloa arkeen!

1 … 229 230 231 232 233 … 360

Kirjoitukset kalenterissa

syyskuu 2026
ma ti ke to pe la su
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930