Kaksitoista tuntia. Sen verran nukun lähes putkeen. Havahdun hetkeksi aamulla, kun lapset lähtevät hakemaan todistuksiaan, mutta jatkan sitten unia.

Olen selvästi ollut unen tarpeessa. 5-6 tuntia unta ei millään riitä pitkällä aikajänteellä. Mietin, mitenhän korjaisin tilanteen ensi viikolle. Olisi vain jotenkin maltettava ja pystyttävä menemään nukkumaan aikaisemmin.

Hyvä lounas, hyvä vauhtikestävyyslenkki. Hyvä lauantai. Kello 21:53 ja nyt hieman väsyttää. Taidan mennä katsomaan elokuvaa.

Silmäni ovat kuin uunitomaatit. En ymmärrä miten sinnittelin tänne asti.

Hyvä päivä. Vähän venähtää hommat. Väsymys on kova ja tuntuu jo päänupissakin. Viikon unimäärän keskiarvo on 6h 10min. Yöt: 5h 46min, 6h 11min, 6h 37min ja 6h 7min. Olen kompensoinut asiaa kofeiinilla. Jännä, ettei vieläkään näy mielialoissa. Jos vaikka ensi yön nukkuisi sen 8h. Se tarkoittaa vaan sitä, että unille olisi mentävä 22-23, eli parin tunnin päästä. Saa nähdä tapahtuuko taaskaan… en osaa.

Terapiasessio on hyvä, tosin olen vähän liian hyper, jopa maanisuuden rajamailla. Nyt tuntuu kyllä, että olisin mennyt jonkin lihamyllyn läpi. Terapiassa sivuamme myös pakkomielteitäni. Terapeuttini mielestä minun ei pitäisi kirjoittaa joka päivä päiväkirjaa tai vetää rutiineja liian tiukkaan… mutta minulla on vain ne pari asiaa mitä on ikään kuin pakko tehdä joka päivä. Näitä ovat ainakin lukeminen ja päiväkirjan kirjoittaminen. Jos jompi kumpi jää välistä, tuntuu kuin maailmanloppu olisi tullut.

Nyt on pakko saada aivot nollille, eli pelaanpas pari rundia Overwatchia.

Hyvien päivien trendi jatkuu. On todella hämmentävää, että mieliala ei ole päässyt menemään miinukselle, vaikka olen nukkunut liian vähän. On vaan koko ajan hyvä fiilis. Pakkohan tämän on joskus loppua?

Keskiviikkoisin on lounashetki vaimon kanssa. Mukavaa, että on voitu viettää viime aikoina paljon aikaa yhdessä. Meillä pyyhkii nyt hyvin.

Illalla hallituksen kokkous. Olen elementissäni. Toivottavasti osaan ottaa huomioon myös muut mahdollisimman hyvin. Yritän parhaani.

Kotona sauna.

Juuri nyt ei stressaa mikään.

Unirytmi heittää häränpyllyä, mutta ihan sama. En tänäänkään pääse lenkille 5-6h unien takia. Aamu venähtää, mutta ehdin silti töihin. Äärimmäisen tehokas päivä siitäkin huolimatta, että pää on sumussa.

Puolet porukasta kipeänä edelleen ja Luka sairastuu kesken päivän. Mietin, milloinhan on seuraavaksi minun vuoro.

Töiden jälkeen kävely ja sitten suoraan lasten kanssa ulos pelaamaan jalkapalloa. Viileä päivä, mutta meillä on hauskaa pelailla. Manu 9v on ihan kurko jalkapallossa! Hitsi, mitkä jallitukset! Poika vie kolme matsia kolmesta…

Kotona jatkan asiakaskannattavuustaulukkoa. Yhteentoista kieppeillä saan sen valmiiksi. Näyttääpä hyvältä.

Tätä kirjoittaessa kurkkua aristaa. Ei hemmetti, tulinko minäkin sitten kipeäksi?