Töitä 9-00, eli 15 tuntia putkeen. Mitäpä tuohon sanoisi. Haluan saada aikaan hyvää. Aina ne tunnit ei riitä.

Viikon aikataulu näyttää tältä (data obfuskoitu, tottakai):

Ei nämä ole ihmisen päiviä. Etänä on silti mukava puuhastella, vaikka kellonympäri.

Ahdistaa, kun en suonut ajatusta tänään millekään muulle kuin koodille. OCD pistää taas täysiä kapuloita rattaisiin. No, parempi että tulee hyvää, vaikka sitten näin.

Onneksi tämä on tällä tietoa viimeinen aktiivinen työstöprojekti. Haluan jo täysillä sen markkinoinnin, myynnin ja sisällöntuotannon kimppuun. Kaikki ajallaan. Todennäköisesti helmikuussa asettuu…

No niin. Pitihän se arvata. 21 päivän lenkkiputki ja seitsemän ja puolen kuukauden terveenäolo päättyi sairastumiseen. Lapset ja vaimo ovat olleet tällä viikolla flunssassa, joten eipä tuolta voi loputtomiin välttyä.

Kai se on hyväksyttävä että vähintään kaksi kertaa vuodessa tulee oltua kipeänä. Sairastelu on hanurista, mutta ei auta. Pitää katsoa huomenna vointia. Lähtökohtaisesti etätöitä kuitenkin jaksamisen mukaan.

Lauantai on tehty hyvistä asioista. Nukun niin pitkään kuin nukuttaa. Tällä kertaa unta kertyy kahdeksan tuntia ja kolmekymmentä neljä minuuttia. Sopiva määrä. Aamurutiinit tulille ja lenkkivaatteet päälle.

Jään katsomaan Himohamstraajat vaimon kanssa sohvalle. Jakso on kuitenkin niin pitkä, että päätän lähteä juoksemaan ennen isomman nälän yllättämistä. Lenkki on mahtava. Katatonian uusi levy soimaan ja täysiä eteenpäin.

Kun saavun kotiin, Veera briifaa jakson lopun. Hämmentävä mielenterveydellinen sairaus kyllä tuo keräilypakko. Isäni ja mummoni kärsivät lievästä sellaisesta.

Tänään olen elänyt hetken kerrallaan. Nautin näistä viikonlopuista, kun ei tarvitse tehdä mitään.

VOS kysyy: Mikä oli haastavinta tällä viikolla?

Ehdottomasti aikatauluttaminen. Koodaamista en tälläkään viikolla ehtinyt mahduttaa tarpeeksi kalenteriin, mutta onneksi on enää viimeinen varsinainen koodausprojekti menossa. Sen jälkeen keskityn täysillä:

• Myyntiin
• Markkinointiin
• Sisällöntuotantoon
• Harjoittelijoiden kouluttamiseen
• Tiimin johtamiseen
• Työkalujen ja workflown kehittämiseen
• Koodikatselmointiin
• Hallitustyöskentelyyn
• Asiakaspalveluun

Pois päiväjärjesyksestä tai vähemmälle prioriteetille putoavat:

• Aktiivinen projekteissa koodaaminen
• Pienkehitys
• Palvelinhommat

Kuten huomaat, aika työkeskeiset ajatukset vielä perjantaina kello 23:42. Aion vaihtaa vapaalle n-y-t.

Terapiapäivä. Puhua pälpätän taas työasioista. Tänään on harjoituspäivä, joten seuraavaksi saan olla ihan hiljaa ja sulkea silmät. Mielikuvaharjoituksessa kuvittelen itseni lapsena, siis ikään kuin toisena henkilönä, jossain turvallisessa paikassa. Näen 12-vuotiaan minäni mummolassa, joko piirtämässä tai kirjoittamassa. Paperi on tyhjä. Kun hän (tai siis minä) huomaa minut, hän on hämmentynyt.

Minun pitäisi piirtää tai kirjoittaa paperille, mutta pääni lyö tyhjää. ”Raapusta mitä vain”. En osaa. En pysty. Minut valtaa suunnaton ahdistus. Muistan, kuinka halusin osata piirtää yhtä hyvin kuin veljeni, mutta tuntui etten osaa mitään. Edelleen tuntuu, että olen maailman huonoin piirtämään. Musiikissa sama homma. Jostain syystä huono itsetunto ei ole ulottunut kirjoittamiseen. Siinä tiedän olevani hyvä. Tai jopa erinomainen.

Työpäivä sujuu hyvin, kuten eilenkin. Nyt on ollut enimmäkseen positiivinen fiilis.

Loppuun vielä päivän VOS-graafi (app testissä):