Katkonaiset yöunet, koska herään liian aikaisin johonkin kummaan vatsanväänteeseen. Hermosto ilmeisen ylivirittynyt edelleen. Nukahdan uudestaan, mikä on virhe, koska herätessä olo on entistä väsyneempi. Huokaus.

Päivä on täynnä tehtäviä ja puheluita. Olen aivan loppu. Kuka tällaisen rääkin jälkeen jaksaa enää yhtään mitään? Rakastan työtäni, mutta nyt väsyttää.

Juuri nyt olisi taivaallista, jos kalenteri olisi loppuvuonna tyhjä. Mutta toisaalta rakastan työtäni. Ristiriitaista.

Pitkäaikainen haaveeni olisi tehdä näitä juttuja, mutta jotenkin siten, etten aja itseäni ihan piippuun. Esimerkiksi lyhyt työviikko tai joka toinen viikko vuorimökillä off the grid… Mitenhän tällainen onnistuisi? Toisaalta, ei parane valittaa, sillä asiat ovat juuri nyt paremmin kuin koskaan.

Ehkä vain lepään viikonlopun kunnolla. Sateiset syyskelit, unta palloon, sarjoja, leffoja, suklaata, saunaa… Voiko parempaa ollakaan?