Tavallaan minulla ei ole tarvetta tälle ”lokikirjalle”, sillä kirjoitan melko lyhyitä päivityksiä. Netti ei ole enää yhden blogin varassa, kun someenkin voi kirjoittaa jo 10000 merkkiä. Enää ei ole oikeastaan väliä missä kirjoittaa, kun kaikki on hajautettua ja sulautuu yhteen, etenkin fediversumiin liitettynä.

Mutta bloggaaminen (tai enemmänkin ”lifeloggaaminen”) on kiva päivittäinen rutiini, jonka aikana tulee pysähdyttyä edes kerran päivässä. Someen kaikki hukkuu, Mastodoniinkin olen tuutannut jo yli 40 000 päivitystä milloin mistäkin. Some erikseen.

Maanantaikooma pahimmillaan tänään. Maanantain kirous ei sentään iske.

Illasta mättöruokaa. Palkkapäivä ja kaikkea. Ehkä se tästä taas lähtee käyntiin. Viikko on horror jo nyt, mutta ei mietitä liikaa.

Sunnuntaitreffit vaimon kanssa. Miten nämä päivät vierivätkin näin? Se ei haittaa silloin kun on mukavaa. Tiesitkö, että halaaminen toimii vain jos halaus kestää vähintään 6 sekuntia. Se on nimittäin optimi aika oksitosiinimäärän kannalta. Ja kaikkihan tietävät, että hyvä määrä oksitosiinia lisää hyvää fiilistä. Hashtag #vainrollejutut, jopa halatessa…

Kirjoitan tänään someen kahdestakin isosta aiheesta. BBC julkaisi hiljattain hyvän dokkarin Internetin paskeentumisesta ja Linus pyytää ihimisiä olemaan hyökkäämättä tekoälyä käyttävien koodareiden kimppuun. Pyrin usein välttämään kiisteltyjä aiheita, mutta nyt tuntuu olevan hyvä hetki herättää vähän keskustelua.

Muuten päivä kuluu varmasti erinäisten pikkunakkien tekemisessä. Aikataulu serverimigraatioon on julkaistu, joten tätäkin on syytä edistää. Pala kerrallaan.

Liikunnan ja ravinnon puutteella on hämmentävän suuri vaikutus mielialaan. Tänään tekee mieli jäädä makoilemaan koko päiväksi. Kaikki suututtaa. Mutta sitten otan itseäni niskasta kiinni, syön, ja lähden pitkikselle. 15km on takkuinen, mutta pusken raivolla vuoden nopeimman ajan ilman kummempaa efforttia.

Illasta elokuva. Näyttää siltä, että tässä ei ole taas juurikaan valittamista.

Lutakosta kaikuu Vauhti kiihtyy-festarien suomipoppi. Mukavaa, että ihmiset jaksavat juhlia. Itse juhlin lähinnä sitä, että pääsen omaan sänkyyn lepäämään töiden jälkeen. Vauhti ei kiihdy, vaan hidastuu. Koitan olla soimaamatta itseäni siitä, että en jaksa edes lenkille.

Minulla ei ole paljon, mutta se on tarpeeksi. Ehkä tästä vielä hyvä tulee. Elämä tuntuu joskus olevan pelkkää yrittämistä. Olen tavallaan lakannut tavoittelemasta taivaita. Tätä peliä ei voi pelata läpi. The game is rigged.

Mitä yritän sanoa on se, että tiedämme jo vastauksen kysymykseen ”mikä on elämän tarkoitus?”. Vastaus on helppo: elää.

PS. Dark Matter (2024) jatkuu tänään. Silon uusi jakso myös pöydällä. Siinäpä vasta hyvää scifiä.

12 tuntia komentorivillä, 187 kontribuutiota. Voisi siis sanoa, että torstai on tuottava. Vähän liiankin tuottava. Ihminen ei pystyisi tällaista määrää tekemään. Mutta ihminen + kone + automaatio pystyy.

Joskus unohdan, että en itse ole kone. Hurja tahti meinaa pyörryttää. Ennen isoja kielimalleja oli ihan normaalia tehdä muutama commit päivässä. Kaukana ovat verkkaiset manuaaliset puukotukset. Lounaan, päiväunien ja jopa nukkumisen aikana tapahtuu. Ei tämä millään voi olla kestävää kehitystä, mutta maailma olikin jo tuhoontuomittu teollisen vallankumouksen myötä. Nyt eletään toista teollista vallankumousta.