Sunnuntai on koodausapurin krediittien nollauspäivä. Kahvittelupäivä. Lepopäivä. Hyvä päivä.

Viime aikoina ei ole inspannut Southlandin ja Silon jälkeen oikein mikään telkkariviihde, joten aloitan Stargate SG-1:n neljättä kertaa alusta. Tähtiportti on ajaton. Katsoin sarjaa lapsena mummolassa aina kun uusi jakso tuli telkkarista. Kotona meillä ei ollut telkkaria.

Isäni korjasi televisioita sivuprojektinaan kavereilleen, mutta ei koskaan muuten halunnut omaa aivomädätystä suoltavaa masiinaa matalaan majaamme. Kerran yksi televisioista oli sellainen, jota omistaja ei koskaan tullut hakemaan tai isäni sai rikkinäisen jostain ilmaiseksi. Joka tapauksessa, se jäi olohuoneesemme isäni korjattua sen. Siinä ei ollut kanavia, mutta kylkeen iskettiin mediasoitin. Tällä pystyi sitten katsomaan erinäisiä DVD-levyjä isommalta ruudulta. Tähtiportti oli mukana vakiovalikoimassa.

Kai se on tämä ikävaihe, kun alkaa haikailemaan nostalgisuutta, Y2K-estetiikkaa, asioita oman lapsuuden ja nuoruuden ajoilta. Tuntuu, että uusi kulutustavara ei tarjoa enää samanlaista ilahtumista kuin aikoinaan. Näin se on varmaan aina mennytkin. Tulee fiilis, että kaikki on jo nähty, vaikka asia ei olekaan näin yksiselitteinen. Onneksi aina voi valita aikakautensa. Aivot matkaavat menneisyyden hyviin hetkiin. Tämä elämä ei ole ollenkaan hassumpaa.