Päivän kantava ajatus on, että fyysinen väsymys ei korreloi aina yleisen jaksamisen kanssa. Siitä tietää, että on terve ja hyvässä kunnossa, kun jaksaa tehdä kokonaisen työpäivän ajan ajatustyötä ilman ongelmia.

Kun isäni veteli viimeisiään, huomasin ettei hän enää jaksanut kirjoittaa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että ei jaksa ajatella. Kun ajattelu lakkaa, myös oleminen lakkaa. Toivottavasti ajattelukykyni säilyy mahdollisimman pitkään vanhenemisestani huolimatta.

Tämä keskiviikko ei tunnu pahalta. Oikeastaan aika hyvä päivä.