Kännykkä hälyttää käytävässä ja ponnahdan salamana pystyyn. Kello on 7:00. Unimattoni mukaan on kulunut 37 minuuttia nukahtamiseen, joka on yli hyvän viitearvon rajan (20 minuuttia). Muistan uudesta pesukoneesta kuuluvan korkean taajuusäänen, jonka vuoksi en nukahtanut ennen kuin pesuohjelma oli ohitse. Ehkä sofistikoitunut sävelkorvani kuulee jotain mitä ei pitäisi kuulla. Mitä tästä opin: Älä laita pyykkiä pesuun nukkumaanmenoaikaan. Unta kertyy onneksi ihan hyvä määrä, eli seitsemän tuntia ja kaksikymmentä minuuttia, vaikka syvää unta kertyykin vain 6% yöstä, eli 28 minuuttia. Ei silti tunnu, että olisin nukkunut huonosti, vaikka unen syvyyden arvosana on BAD.
Aamupala ja töihin. Tänään ei ole lenkkiaamu. Toimistolla on eloisa meininki ja hitaat aamun aivoni rekisteröivät, että Timikin on palannut hommiin. Kiva nähdä, kiva nähdä kaikkia. Töissä otan kahvia ja ryntään suoraan neukkariin soittelemaan Kuopion ja Pyhäjärven vahvistuksillemme. On aika aloittaa päivän epistolat lomakuulumisilla.
Pikakelaus päivään. Syömässä on käyty ja kello on jo kaksi, edelleen neukkarissa. Paljon asioita kerralla, mutta onneksi ei liikaa.
Koko päivän ja aamun kamppailen ahdistuksen tunteen kanssa, mutta iltapäivää kohti se helpottaa, kun asiat selkenee. Viime päivinä on muutenkin ollut lähes sietämätöntä ahdistusta, jota en ole päässyt karkuun. On hankala tehdä mitään, kun aina ahdistaa, jalat ja vatsa reagoivat ja päässä heittää. Onneksi ylihuomenna pääsee taas terapiaan.
Vielä olisi illan rutiinit tekemättä ja kello lähentelee kahdeksaa. Ulkona myrskyää, taas. Onneksi ei tosiaan ole lenkkipäivä.
Tänään vielä hoidettavana:
- Päiväkirja
- Imurointi
- Kirjan lukeminen
- Ruokapäiväkirja
- Budjetti
- Kasvien kastelu
Eiköhän tämä taas tästä.
Tässä kirjoituksessa on 286 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (19:41) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Ohi on
Istun uuden asunnon sohvalla. Muu perhe nukkuu. Päätä jomottaa hieman, sillä tänään olen syönyt liian harvoin ja liian raskasta. Väsymys painaa, mutta mietitäänpä ensin kulunutta päivää.
On maanantaiaamu. Näen koko yön koiranunta muutosta ja olen aivan valmis heräämään kun herätyskello havahduttaa minut valveille kuuden aikaan. Väsymys on armoton, mutta se väistyy pian kun suuntaan ajatukseni tekemään asioita. En lähde aamulenkille, sillä tiedän että tulisi muuten kiire. Jyväsmuuton miesten on määrä saapua kahdeksalta ja pesukoneiden huoltoukon yhdeltä.
Aika katoaa jonnekin ja tulee kiire pestä vanhan asunnon ikkunat. Tilaan taksin ja lähdemme viemään asunnon avaimia lukkosepänliikkeeseen. Avaimet on pakko palauttaa ennen kahtatoista, isännöinti ei jousta yhtään. Kello on 11:59 kun avaimet on palautettu. Autossa todetaan että keskus sekoilee taas, eikä matkaa ole merkattu meno-paluuksi. Matkalla soittaa myös putkari, joka on tulossa aloittamaan työt heti kahdeltatoista. Jännä, että remppa alkaa juuri avainten palautettua. Rakennusmiehet alkavat vetää vessaa palasiksi. Veeraa kismittää, hän kun puunasi ja puunasi pesuhuonetta tuntikausia…
Loppupäivä tavaroiden asettelua j kulkuväylien raivaamista.
Olen tyytyväinen. Tehokas viikonloppu kaiken kaikkiaan, eikä tavaraa ole liikaa. Asunnossa on hienot näköalat. Lapset tuhisevat tyytyväisenä omissa huoneissaan.
Ethernet cappaa 100mbittiin, vaikka yhteys on giganen. WLAN on nopeampi. Pitää selvittää huomenna, onko kytkin liian vanhaa mallia.
Vielä olisi kosolti tehtävää, mutta kotihommat saakoon odottaa parempaa hetkeä. Huomenna alkaa työt. Illalla taas kotityöt.
Pahoittelen lyhytsanaisuuttani, mutta väsymys jyskyttää päässä. Päivän sisältö on valtava, mutta resurssit eivät riitä avaamaan kaikkea tänään…
