Jumittavasta ylipainoisesta nörtistä normaalipainoiseksi lenkkeilijäksi

Kun aloitin juoksemisen vuonna 2016 ja sen ”seuraamisen” hashtagilla #rollejuoksee, tapa pysyi yllä muutamia kuukausia, eikä juokseminen ollut alkuinnostuksen jälkeen missään vaiheessa ”oikeasti” säännöllistä vuoteen 2021 asti. Tuolloinen blogikirjoitus alkoi sanomalla ”En ole koskaan ollut liikunnallinen ihminen”. Elin tätä identiteettiä pitkään vielä juoksemisen aloittamisen jälkeenkin. Kun on tottunut tietynlaiseen arkeen, sen muuttaminen tuntuu vuorten siirtämiseltä, miltei mahdottomalta tempulta. Hetken innostuksen myötä tahti laantuu ja taantuu helposti arkeen, jota se oli ennen harrastuksen aloittamista.

Näin kävi minullekin. 2016-2021 välillä. En oikein tiedä mitä tapahtui ja missä välissä, mutta lenkkeily väheni ja väheni, kunnes loppui kokonaan. Kävin kyllä kävelylenkeillä satunnaisesti työkaverin kanssa, mutta varsinainen terveydellinen hyöty jäi minimaaliseksi.

Olen aina tiennyt, että ilman seuraamista on vaikea päästä kiinni tuloksiin. Vuosien varrella olen kuitenkin oppinut kantapään kautta, että pelkkä seuranta ei riitä. On helppo tuudittautua siihen, että kun erinäiset digitaaliset palvelut on pystytetty, homma alkaa rokkaamaan. Muutamilla tilastoilla ei tee mitään, sillä niiden taustalle tarvitaan tekemistä ja niiden pohjalta toimimista. Muutos alkaa päätöksestä, mutta ei jää pysyväksi, jos päätöksestään ei pidä kiinni, aseta itselleen tavoitteita tai noudata kiveen hakattuja rutiineja.

Kaikki onneksi muuttui vuonna 2021, kun synnyin uudelleen juoksijana. Tällä kertaa oikeasti.

Ensin vielä vähän henkilöhistoriaa

Vaikka alkuperäisessä juoksun aloittamiskirjoituksessa olenkin avannut jo ”liikunnallisia” taustojani jonkin verran, haluan visualisoida menneisyyden ”liikkumistani” vielä hieman. Ennen varsinaista tietoista päätöstä olin kokeillut Stravaa kesällä 2012, jolloin omistin vielä pyörän. Tuolloin pisin appiin lisätty pyörälenkki oli 6.82 km ja sekin taisi olla työmatka. Kaikkia lenkkejä en Stravaan laittanut, koska olin vasta rekisteröitynyt ja palvelu oli minulla kokeilussa. Käytin tuolloin Endomondoa ja HeiaHeiaa ja työpaikan puolesta tuli käytyä myös salilla satunnaisesti. Todella randomia liikkuminen kuitenkin oli.

Tämän jälkeen vuodesta 2013 vuoteen 2016 graafit näyttävät tyhjää. Noina vuosina en siis liikkunut erikseen työmatkareippailun lisäksi. Onnekseni olen aina tykännyt kävellä joka paikkaan, enkä omista polkupyörää tai autoa. Hyötyliikuntaa kertyy päivittäin muutamia kilometrejä. Näitä en laske erikseen edes treeneiksi, sillä se on ollut elämässäni vakiokamaa aina.

Kirjoitettuani juoksunaloittamiskirjoituksen heinäkuussa 2016, olin käynyt juoksulenkillä tasan kaksi kertaa. Koko vuonna juoksin vain yhteensä 14 kertaa. Nolon vähän ihmiseltä, joka hehkuttaa uutta juoksemisharrastustaan niin livenä kuin Twitterissäkin. Liioittelin ja huijasin itseäni.

Vuoden 2016 viimeisen lenkin loki kuuluu seuraavasti:

Pitkästä aikaa juoksemassa. Eka juoksu syyskuussa. Ollut joko töitä yömyöhään tai sitten kaljalla tai väsyttänyt. Hieman koleaa, pimeää. Tuulitakki pitäisi pian hankkia, samoin juoksuhousut ja bokserit. Piti juosta 10K, mutta arvioin matkan väärin ja vajaaksi jäi. Hyvä lenkki, vaikka vähän alussa takkusi niin sitten palasi taas tatsi.

Vuonna 2017 juoksin seitsemän lenkkiä, pääosin kesällä. Vuonna 2018 juoksin yhteensä kolme lenkkiä. Vuonna 2019 en enää yhtä ainutta.

On helppo jotenkin tuudittautua ajatukseen, että ”harrastan juoksemista” ja silti enimmäkseen olla käymättä lenkillä. On niin helppoa ajatella, ”käyn sitten huomenna” ja taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä kerrasta. Kun on saanut sen kymmenen kilometria taas juostua, voi hyvällä omatunnolla mukamas vetää lonkkaa seuraavan kuukauden. Kunnes tahti vain harvenee…

Koronavuonna 2020 syystä tai toisesta, kenties maailman vallitsevasta tilanteesta, hieman petrasin. Lenkkejä kertyi mittariin 23 kappaletta, mutta lähinnä kerran kuussa. Loppuvuoden lenkit olivat kävelylenkkejä työkaverin kanssa, juoksulenkkejä en syksyllä enää juossut.

Sitten kesä 2021 tapahtui. Vuoden käppyrät näyttävät tältä:

Mitä ihmettä tapahtui?

Kesäkuun lopulla aloitin reilun kuukauden kestävää kesälomaani. Vaikka niin paljon koneella jökittämistä ja koodaamista rakastankin, sää oli sen verran hyvä, että kaipasin jotain muuta. Lisäksi yleinen terveyteni oli mietityttänyt jo pidemmän aikaa. Kiloja oli kertynyt huomaamatta ja halusin niistä eroon. Kaivoin vanhan, hieman nuhjuuntuneen mutta toimivan henkilövaakamme esiin ja punnitsin itseni. Vaaka näytti 92,5 kiloa. Järkytyin.

Tuo vaa’an lukema sai jostain syystä aikaan välittömän muutoksen kipinän aivan samaan tyyliin kuin raha-asiat vuonna 2019. Kun sain jotain konkretiaa terveyteni tilalle, lähdin muuttamaan sitä paremmaksi.

Ensimmäisenä pistin ruokavalion ja appipuolen uusiin puihin. CICO (Calories In, Calories Out) -metodilla homma lähti rokkaamaan. Ranteessani on ollut vuosia Fitbit-älykello, mutta en ollut hyödyntänyt sen ruokavalio- ja kalorinseurantaominaisuuksia. Nämä asiat synnyttivät blogikirjoituksen ”9 appia ja muita vinkkejä painonpudotukseen ja kaloreiden seurantaan”, jonka julkaisin 10. heinäkuuta 2021. Laitoin seurannan ja työkalut ja sitä kautta elämäntavat minttiin. Pikaruoka, punainen liha ja sokerit jäivät muutoksen myötä menneisyyteen lähes huomaamatta.

Olen sellainen ihminen, että minua ei innosta höttöiset ja häilyväiset käsitteet siitä, että ”kannattaa syödä enemmän kasviksia” tai ”liikkuminen on tärkeää, jotta voi paremmin”. Minua motivoi eniten tekemisen kautta syntyvä konkretia, eli käytännössä seuraavat asiat järjestyksessään:

1. Tieto
2. Työkalun ohjaama tekeminen
3. Edistymisen seuranta
4. Tuloksien näkyminen työkalussa
5. Tuloksien näkyminen omassa voinnissa ja elämässä

Jos jokin ylläolevista asioista on puutteellinen, homma ei pidemmän päälle toimi. Silloin tuudittaudun turvallisuudentunteeseen ja ajattelen, että kyllä se siitä (tai ei tämä tästä) tai sitten kun…

Minulle haastavien tekemisten kynnystä madaltaa se, että näen teoillani olevan jotain merkitystä ja vaikutusta. Sillä miten nopeasti vaikutukset näkyy, ei ole mitään väliä, vaan sillä että käppyrää piirtyy ja ne näyttävät hyvältä. Näiden myötä muutokset tuntuvat jossain, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Palataan kesäkuuhun 2021. Kirjoitin ylös lupauksen itselleni, jossa päätin juosta joka päivä kahden viikon ajan. Se oli eräänlainen haaste itselleni. Halusin pystyä siihen. Kesäloma oli alkanut ja tarvitsin jälleen jonkin erilaisen ”lomaprojektin”. Olen sellainen ihminen, että jos aktiiviset työasiat otetaan arjesta pois, tarvitsen aktivoivan projektin tilalle. Joskus se on ollut jokin vapaa-ajan kodaamiseen liittyvä sivuprojekti, kirjoitusprojekti, applikaatiotestailuja, palvelinjuttuja, videopelailussa kehittymistä tai mitä tahansa muuta joka vie normaalia enemmän aikaa. On aina oltava joku raudoista tulessa. Kesälle projektiksi valikoitui liikunnallisen elämäntavan oikeasti starttaaminen ja ylläpitäminen.

Liikuin pelkästään kesä-heinäkuussa 45 kertaa, joka on enemmän kuin koskaan aikaisemmin yhteensä. Ylitin putkitavoitteeni päivällä, eli juoksin ensimmäiset lenkit 15 peräkkäisenä päivänä. Ensimmäiset kaksi viikkoa juoksin seitsemän päivää viikossa, sen jälkeen 4-6 kertaa viikossa. Koko vuonna 2021 liikuin 155 kertaa, joka on kilometreiksi muutettuna 828.4 kilometriä ja tunneiksi muutettuina 153 tuntia.

Innostuin kesällä polkujuoksemisesta ja sain Twitterissä vinkkejä juoksureiteistä ultrajuoksija Matti Katilalta. Lämmin kiitos Matille juoksukartoista! Harjun ja Aittorinteen polkulenkit jäivät vakiolenkeiksi, joita juoksen edelleen säännöllisesti.

Juoksun lisäksi tein Ring Fit -lihaskuntotreeniä, jota on avattu aiemmassa laihdutuskirjoituksessani. Sittemmin mukaan on tullut myös Keep, koska meillä Nintendo Switchiä käyttävät muutkin ja se on välillä varattuna niin, että en pääse treenaamaan.

Tapojen ylläpitäminen vaatii rutiinien omaksumista

Ajatus ja päätös tekemisestä on vaikein vaihe. On niin helppo ajatella, että skippaan tänään. Minua auttoi ajankohtien määrittäminen tarkemmin ja ajan kytkeminen toimintaan. Aamulenkillä kuvio menee niin, että puen lenkkivaatteet päälle heti heräämisen jälkeen. Kun lenkkivaatteet ovat päällä pitkiä kompressiosukkia myöten, niitä ei tule huvikseen otettua pois. Vettä naamariin ja ulos.

Tavat on oltava jotenkin kirjoitettuna jossain. Minä käytän tähän sovellusta, mutta ihan yhtä hyvin Excel tai paperi ja kynä ova toimivia. Tavoitteita kannattaa katsoa, tarkistaa ja seurata joka päivä.

Mites ne tulokset?

Olen 33-vuotias 177cm pitkä mies, joten painoindeksini mukainen normaalipainoni huitelee 60-78kg välissä. 92,5 kilogramman ylipainoista laihduin kolmessa kuukaudessa normaaleihin lukemiin. Painoni oli 10.12.2021 upeat 76,8kg. Olen painanut saman verran viimeksi terveenä parikymppisenä.

Painonpudotus ei ollut ykköstavoitteeni, vaan parempi yleisvointi. Halusin olla aamuisin ja päivisin virkeämpi, nukkua yöni paremmin ja olla töissä skarpimpi. Halusin voida myös henkisesti paremmin. Ahdistushäiriööni liikunta ei valitettavasti auttanut merkittävästi, mutta onneksi se puoli on työstössä terapiassa. Henkinen yleisvointi on kuitenkin ollut kautta linjan piirun verran parempi kuin ennen liikunnan aloittamista. Koen hyviä hetkiä huomattavasti enemmän siitäkin huolimatta, että yleistyneen ahdistushäiriön mukanaan tuomat vakio-olot lilluvat taustalla.

Kun kesäkuussa olin aktiivisimmillani, joulukuussa alkoi vähän vauhti hiipumaan. Lenkit vähenivät neljästä kerrasta kahteen viikossa. Tuli kovat pakkaset, joulu ja rauhoittuminen ja sallin itselleni vähän liikaakin välipäiviä. Pohdin tätä asiaa päiväkirjassani 29. joulukuuta 2021 seuraavasti:

Jotenkin treenailuani varjostaa sellainen tietynlainen hölmö mustavalkoinen ajattelu. Jos skippaan päiviä, pidän itseäni totaalisena vetelehtijänä. Jos teen juoksulenkin päälle lihaskuntotreenin, tuntuu että puristan taas liikaa mailaa. Todellisuudessa minulla on ihan hyvä välimaasto ja osaan pitää välipäiviä riittävästi juoksemisen ja kuntoilun osalta (torstai ja sunnuntai).

Lokikirja keskiviikkona, 29. joulukuuta 2021: Onnistumisia

Uudenvuodenpäivänä olinkin jo taas liikkeessä. Kymmenen kilometriä taittui taas leikiten. Olin jo marraskuussa ottanut käyttöön uusia kirjoittamistavoitteita päivittäisen päiväkirjan kirjoittamisen myötä ja samalla mallilla uudistin vielä kertaalleen treenailuun liittyvät tavat. Joulukuun alussa kirjoitin näistä tavoista blogikirjoituksen ”Paras app tapojen seuraamiseen (ja niiden ylläpitämiseen)”.

Tällä hetkellä olen mukana Habitifyn New Year Running -haasteessa, jossa tarkoitus on juosta vähintään 2 kilometriä joka päivä. Aamulenkit eivät ole oikein minun juttuni, mutta tällä viikolla olen juossut joka aamu 2-3 kilometriä. Se tarkoittaa noin 20 minuuttia. Satamassa on yleensä kivat maisemat säällä kuin säällä ja Radio Rockin Harri Moisiota on kiva kuunnella kuuden ja seitsemän välissä aamulla.

Toivon, että saan pidettyä tämän aamurutiinin yllä myös haasteen jälkeen esimerkiksi niin, että osa aamuista on lenkin sijasta sisätreenejä. Toinen haaveeni on juoksumaton hommaaminen, sillä talvipakkasilla ottaa henkeen juosta pidempiä matkoja, eikä haluaisi pelkästään sään vuoksi jättää lenkkejä välistä.

Tästä eteenpäin

Olen motivoinut itseni liikkumiseen useamman kerran viikossa. Tämänhetkinen tahti on kuukauden haasteen verran seitsemän kertaa viikossa ja sen jälkeen pudotan perinteisempään neljä kertaa viikossa.

Liikunnallisen elämäntavan ylläpitämiseen auttavat aiemmin tässä artikkelissa listaamieni asioiden lisäksi seuraavat:

Hyvät treenivaatteet

Hommaa ihan oikeasti hyvät juoksukengät ja treenivaatteet. Niitä saa käytettyinäkin edullisesti, mutta itse voin lämpimästi suositella Stadiumia kauppana ja ASICSia kenkämerkkinä.

Itse käytän Triathlon Haaste -treenipaidan lisäksi Niken trikoo-juoksuhousu-hybridejä, Lenz Compression 1.0 kompressiosukkia ja kylmällä milloin mitäkin välikerrosta ja hupparia. Joulukuussa löysin Prismasta hyvän tuulta ja sadetta pitävän takin kylmempien päivien lenkeille.

Miehille vinkkinä Contran funktionaaliset bokserit. Ne maksavat yli parikymppiä kappaleelta, mutta määrittelevät miehenä mukavuuden uudelleen. En oikeastaan enää halua käyttää mitään muita boksereita. Varustelekan Merinovillaboksereiden jälkeen nämä ovat parhaat bokserit maailmassa erityisesti urheilukäytössä. On suorastaan ilo juoksennella, kun mikään ei hierrä mistään.

Puoliso tai kaveri mukaan

Käyn viikoittain työkaverin kanssa kiertämässä järven reippaasti kävellen. Lenkki on kotiovelta takaisin kotiovelle noin viisitoista kilometriä. Vaimo ei juokse, mutta hänen kanssaan on mukava käydä pidemmällä kävelylenkillä. Se että on muita mukana, on iso motivaattori. Meillä saattaa tosin olla niin päin, että minun innostukseni tarttui vaimoon. Molempi parempi!

Otimme kesällä myös puolison kanssa BetterTogether-appin avulla yhteishaasteen, jonka tavoitteet asetimme mahdollisimman realistiseksi. Molempien tulisi pudottaa -10% vuodenvaihteeseen mennessä. Palkinnoksi asetimme Flamingon kylpyläviikonlopun. Palkinto voitaisiin lunastaa, vaikka vain toinen pääsisi tavoitteeseensa. Minulla -10 prosenttia tarkoitti normaalipainoon pääsemistä. Jo lokakuuhun mennessä olimme kumpikin ylittäneet tavoitteemme reilusti. Tällä hetkellä prosentti on minulla -13,05% ja vaimolla -17,18%.

Sovellukset inspiraation ja motivaation lähteenä

Tämä ei välttämättä ole kaikkien juttu, mutta minä tykkään siitä kun tekniikka toimii rutiinien boostaajana.

Terveysappeista asennettuna on YAZIO, Google Fit, Sleep Cycle, BetterTogether.

Veden juomista voi seurata kätevästi appilla nimeltä Hydrillo.

Mielialojen seurannassa auttavat Habitify ja Daylio vähän eri näkövinkeleistä. Näitä olen avannut paremmin kirjoituksessani ”Paras app tapojen seuraamiseen (ja niiden ylläpitämiseen)”.

Älylaitteen vaativista appeista käytössä on: Fitbit (älykello), Strava (älykello), Health Mate (älyvaaka ja älykello).

Tee liikkumisesta itsellesi mukavaa tavalla tai toisella

Liikkumistani innostaa myös tapojen yhdistely. On mukavaa kuunnella hyvää äänikirjaa tai radio-ohjelmaa samalla kun juoksee. On mukavaa käydä työkaverin kanssa läpi yrityksen kehittämiseen liittyviä asioita. On mukavaa istua löylyissä lenkin jälkeen.

Minulla on ollut tapana ottaa kuva jokaisesta lenkistä. Näin ylläpidän valokuvailuharrastustani sekä inspiroin itseäni luonnon kautta. Satunnaisesti otan kuvan myös omasta lärvistäni, koska nykyään sitä kehtaa jopa esitellä, kun henkinen vointi ja itsetunto on hieman kohentunut läskeilyajoista.

Siinäpä se. Ei loppupeleissä mitenkään kovin monimutkainen juttu. Olen super-tyytyväinen siihen, että olen pienillä arkisilla keinoilla saanut mullistettua taloudellisen ja terveydellisen elämäni täysin ihan parin vuoden sisällä.

Aikoinaan luulin olevani ihan tarpeeksi viisas äppeineni ja tietoineni. Mutta kuten James Clear sanoo, viisaudella ei tee mitään, sillä se ei itsessään johda toimintaan. Uteliaisuus on viisautta tärkeämpi ominaisuus. Ehkä vihdoin ja viimein opin elämästä jotain. Itsensä kehittäminen ei lopu tähän. Ei suinkaan, se jatkuu siihen asti kun minut kuopataan. Koska lopulta tämä koko elämähän on vain prosessi.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää