Hieno perjantai, mutta nyt kyllä väsyttää. Illalla lähden koko perheen kanssa Valon kaupunki -tapahtumaan tallustelemaan. Tässä joitakin kuvia:

Aivan liikaa ihmisiä kadut täynnä. Ryyppääviä alaikäisiä. Kansainvälistä meininkiä Keski-Euroopan maiden kojuineen. Nutella-churroja. Meteliä. Valoja. On hienoa, että Jyväskylä järjestää tällaisia spektaakkeleja, mutta kyllä on mukava olla kotona ja sisällä, poissa ihmisten ilmoilta.

Saldo:

• Psykoterapia. Keholliset harjoitukset ei toimi.
• Ihan OK työpäivä 18 asti.
• Migreenikohtaus, joutuu skippaamaan lenkin.

Keskivertoa nihkeämpi päivä.

Aivo on mennyt solmuun tänään monta kertaa, joten nyrjäytetäänpä se vielä kerran:

”Mitä minä kirjoitan päiväkirjaani?”, kysyn tyttäreltäni. Hän vastaa, että ”Kirjoita: Tänään minä heräsin…”, mutta keskeytän hänet heti, koska minun täytyy heti alkuun todeta, että en koskaan kirjoita päiväkirjaani menneessä muodossa. Käytän perusmuotoa, koska yritän keskittyä tähän hetkeen. Palataanpa siis aamuun ja samalla kerron Lotta-tyttärelleni miten päiväni alkaa.

Vaimollani on hupaisa tapa sanoa joka ilta minulle, että ”Herätä minut kello 7:00”, koska hän on kuuro, eikä kuule herätystä. Mutta silti hän herää itse aina kuudelta tai jopa viideltä. Joten, kun hän herää, herkkäunisena, herään itsekin. Sitten on vaikeampi enää saada unen päästä kiinni. Mutta, en minä häntä siitä syytä. Lotta korjaa tätä tarinaa kuunnellessaan, että ”Joskus Lotta herättää”. Se pitää paikkaansa, nimittäin herään yleensä pieneenkin ääneen, vaikka ääni kuuluisi asuntomme toisesta laidasta. Joskus tämä ”ominaisuus” on itsessäni ärsyttävä, koska haluaisin pystyä nukkumaan sikeämmin. Esimerkiksi, jos joku menee suihkuun aikaisin aamulla, havahdun välittömästi hereille. Lotta keskeyttää kirjoitteluni ja kysyy: ”Heräsitkö eilen, kun kävin suihkussa?”, johon totean, että ”Kyllä heräsin”, mutta Lotta väittää heti perään: ”Etkä!”. Tähän totean tyynen rauhallisesti, koska minua väsyttää selittää asiaa: Avasin silmäni, mutta suljin ne uudelleen.

Viime aikoina olen tosin nukkunut keskimääräistä paremmin, mutta epäilen sen johtuvan siitä, että olen vihdoin alkanut tottumaan TEMPUR Ombracio SmartCool™-tyynyyn, joka on äärimmäisen mukava tyyny. Uuden tyynyn käyttöönoton tottumisessa menee kuitenkin aina tovi.

Tänä aamuna kuitenkin väsyttää tavallista enemmän. Stressi ja kuormitus tuntuvat kropassa. Vaikka nousen seitsemältä ylös, on pakko sammuttaa valot ja torkkua hetki. Herään tietenkin hieman liian myöhään ja töihin tulee kiire. Aamupala jää syömättä. Ei hyvä.

Pikakelaus iltaan. Takana viisi palaveria. Olo on todella väsynyt. Jaksan silti vähän säätää tietokoneella. Hauskaa kyllä, että tämän päivän päiväkirjasta tuleekin yllättävän pitkä sepostus. Kiitos Lotan ja ääneenkerronnan samalla kun näpytän tekstiä iPhonellani. Pitäisi kirjoittaa tällä tavalla ääneen kertoen joskus toistekin. Teksti jää nyt sisällöltään ehkä hieman valjuksi, mutta perus elämäähän tämä vain on. Huomenna taas uudet kuviot. Ei taida jaksaa tänään enää mitään muuta.

Reilut 11 tuntia töitä tänään. Ei hyvin ala viikko sen suhteen, kun piti ottaa rennommin. Yhdeksästä viiteen päivä ei vaan riitä mitenkään. Taskeja on liikaa. Taas on yksi meistä pois pelistä flunssan tai minkä lie koronan takia ja toinen samoaa Lapissa lomalla.

Alla obfuskoitu Sunsama-lista päivän alussa (Daily planning).

Planned for today

• X:lle X:stä viestiä viestiä, missä mennään · 15 min
• X:lle vastauksen laatiminen · 10 min
• X:lle vastaus X -asiaan ja asian hoitaminen · 10 min
• Kysy X:ltä uudestaan X:stä · 5 min
• Vähäpätöisemmät päivittäiset sälätaskit · 22 min
• Heightin läpikäynti · 30 min
• Varmista X:ltä tarvitaanko X · 10 min
• Kassa viikon alussa · 15 min
• Sähköposti: InboxZero · 30 min
• X asia liveen ja X:lle viestintä · 20 min
• X · 20 min
• Päivittäinen aspatikettien perkaaminen · 30 min
• Palaveri: X – verkkosivujen jatkokehitys · 1 hr
• YNAB-budjetti (koneella helpompi kun voi katsoa raporteista suoraan, eikä tarvitse kaivaa Talenom appista, ja alta pois) · 20 min
• Daily code review · 30 min
• X liveksi · 3 hr

Obstacles in my way

• Liian paljon tekemistä liian lyhyellä ajalla, mutta yritetään.

Viideksi Palokkaan klousaamaan eilinen ostos. En ota moottoroitua versiota sängystä sittenkään. Ehkä tonni lisää moisesta on vähän överiä, kun jää ominaisuus kuitenkin käyttämättä. Paras sänky kuitenkin tulossa mitä rahalla saa.

Hieman ahdistaa rahanmeno, koska syksyn taloustilanne ja Suomen tilanne yleisesti ei näytä hyvältä. Sukanvarteen ei jää hirveästi. On tässä onneksi aikaa kerryttää. Oma terveys on tärkein, ei tässä loputtomiin eleillä. Mistä sitä tietää kuinka monta päivää on enää jäljellä. En halua dumata, mutta niin se vain on, että kannattaa keskittyä jäljellä olevaan elämään ja sen viettämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Mitä tässä muuta odotellaan, kuin omaa kuolemaa, loppupeleissä…

Noh, sellaiset maanantaiajatukset. Aivan horror maanantai loppupeleissä. Nyt on syötävä (liian tukevasti tietenkin) ja mentävä lepäämään (valvomisen kautta tietenkin). Oi voi, milloinhan saan rauhaa ja lepoa… sitä saa nyt odottaa.

PS. Jotain hyvääkin, lenkit on back!