Keskiviikko. Asiat etenevät mallikkaasti. Töiden jälkeen hölkkä ja suoraan saunaan. Rentoa elämää.

Lukuvuorossa Hyvät hakkerit. Mielenkiintoinen kirja. Tässä ei montaa iltaa mene.

Tekoälyä on mukavaa hyödyntää erilaisissa projekteissa niin vapaalla kuin töissäkin. Kaikkea ei voi julkaista, mutta olemme jonkin ennennäkemättömän äärellä. Tekoälystä fiilis on edelleen ristiriitainen, mutta niin on myös esimerkiksi lihan syömisestä. Whataboutismi ei auta kognitiiviseen dissonanssiin. Siksi pitää ottaa parhaat päältä.

Elämä on liian lyhyt. Yritän ottaa rennosti lukematta liikaa uutisia.

Viime yönä ei ahdistanut. Melatoniini ja kofeiini eivät olleet mukana yhtälössä, joten tällä on varmasti merkitystä. Teen vielä pidemmällä otannalla tätä empiiristä tutkimusta ja kirjaan sitten todelliset vaikutukset.

Tänään päivä on ollut kohtalaisen sekava. Kun ei ole palavereja, onkin yht’äkkiä hankalampi löytää struktuuria päivään. En vieläkään nauti palavereista, mutta en myöskään täysin inhoa niitä enää. Ainakaan sisäisiä.

Töistä suoraan isoille kaupoille ostamaan uutta peittoa. SteadyBody ja liukas kangas eivät ole minulle. Lotta saa luksuspeiton, minä nautin enemmän Familonin peitosta jatkossakin. Hämmentävää, miten herkkä hipiä ei siedä sellaista, jonka pitäisi olla mukamas ”parempaa laatua”. Aluslakanassa SteadyBody vielä menee, mutta ei pussilakanassa tai peitossa. Untuvaa tai pellavaa sen olla pitää, eikä mitään hifi-keino-kuitu-kennoa… Ehkä ensi yön nukun paremmin.

Minä tänään aamulla töissä:

Nämä ovat niitä päiviä, kun tuntuu, että ympärillä vaan räjähtelee. Oikeasti tilann ei edes ole niin paha ja saan kaikki ratkottua ammattilaisen ottein. Tekevälle sattuu.

Tuntuu, ettei ole yhtään energiaa, mutta jaksan töiden jälkeen juosta viisi kilometriä matolla. Hauska sanoa näin, kun enhän minä liiku senttiäkään polkiessani paikallaan juoksumatolla. Mutta Zwift ja Stryd laskevat kilometrit silti. Numerot ovat kivoja.

Öisin ahdistaa. Mikähän siinäkin on? Yritän nyt vieroittaa itseni melatoniinista ja ottaa taas ”ei kahvia kello 15 jälkeen” -säännön käyttöön. Viime yönä en oikein pystynyt rauhoittumaan. Parempaa onnea ensi yönä.

Lepopäivä, kahvittelupäivä, pelipäivä, oleilupäivä. Saunapäivä.

Sauna säilyy samanlaisena läpi vuosikymmenien, vaikka kaikki muu ympärillä muuttuisi. Minulla on edelleen sama, hyvä olo, kun saunasta tulee vilvoittelemaan. Viileä ilma lämpimällä iholla tuo mieleen muistoja, mummolan, sokerisen Jaffa-limonadin, kesäisten puiden havinan, sadeveden ropinan peltikatolla, sata vuotra vanhan saunan, tervashampoon, papan mutinat, isän vitsit, ihmiset, joita ei enää ole muualla kuin muistoissani.

Sauna on omanlaistaan meditaatiota. Minulla oli kausi, jolloin jaksoin meditoida, mutta nyt se tuntuu jotenkin vaikealta aloittaa. Meditointi on siitä hyvä keksintö, että ahdistus unohtuu. Ei tule silloin mietittyä miksi tai kuka olen. Kaipaan sitä tunnetta, merkityksettömyyttä, ajattomuutta, autuutta. Saunassa saan maistaa palan sitä.

Tällä hetkellä huomaan, ettei malta mennä nukkumaan ajoissa. Edeltävinä öinä on mennyt sinne 3-4 välille nukkumaanmeno. Jään johonkin ihmeelliseen koodauslimboon, joka ei ota loppuakseen. Termiuksella ja Claude Codella on ihan liian helppo ohjelmoida jotain puuttuvia juttuja SSH:n välityksellä. Liikaa meneillään nyt. Ei puhelimella tarvitsisi enää koodata. Mutta kun se on niin mukavaa.

Jospa yritän nyt pitää sen peli-illan. Yritän.