Sunnuntain perinteinen kahvilahetki vaimon kanssa. Kun ummet ja lammet on höpötelty, mietimme tulevaisuutta ja itseemme sijoittamista. Rahaa on jonkin verran, mutta emme elä ikuisesti. Pitäisikö siihen rajalliseen aikaan panostaa, pohdimme. Kysyn vaimolta, milloin menemme sinne Unikulmaan, mille päivälle laitetaan kalenteriin? Hän vastaa, että vaikka heti. Selvä. Tilaan saman tien taksin. Onhan tästä puhuttu.

Olen tutustunut Unikulmaan aiemmin ja miettinyt tätä asiaa varmasti jo vuosia. Nykyinen jenkkisänkymme on yli 10 vuotta vanha ja jo ostaessamme se oli käytetty. Muistan, että sänky maksoi sata euroa. Hintaansa nähden se on ollut erinomainen ja ostimme sen hyvässä kunnossa. Mutta enää se ei ole kovin priimaa, enkä suoraan sanottuna jaksaisi koluta mitään perussänkyjä. Nukun muutenkin niin huonosti, joten tällä kertaa homma kerralla kuntoon, kun siihen on jopa varaakin.

Unikulman myyjä on mukava ja kertoo heti alkuun yrityksestä ja sen juurista. Perusidea on vähän kuin meillä Dudella, myyvät palvelua ja laatua, eivät vain tuotetta. Jotenkin hienosti sanottu, ”Emme myy sänkyjä, vaan laadukasta unta ja hyvinvointia”. Perus huonekaluliikkeillä ei ole fysioterapeutteja hommissa tai tieteeseen ja terveyteen pohjaavaa metodologiaa taustalla. Unikulma on kuin sänkyjen räätäli. Aivan kuin itse en yrittäjänä myy vain verkkosivuja, vaan aikaa kestävää suunnittelua ja tekniikaa, räätälöitynä asiakkaalle. Enemmänkin pitkälle tähtäimelle mietittyä priimaa kuin mitään perus Jysk-bulkkikamaa. Vähän kuin iPhone vs. Huawei. Tästäpä saankin hyvän blogi-idean, joten kannattaa seurata, jos vaikka innostun kirjoittelemaan: dude.fi/blogi.

Parin tunnin setti, kummankin kropan mittaukset ja molemmille omat räätälöidyt patjat, kaupan päälle ergonomiset tyynyt, petauspatja ja sitten vielä sängynpäätyä katsomaan. Väriä ja materiaalia myöten saamme valita kaiken. Parin aanelosen tilauksen loppusumma kohoaa niin korkeaksi, että en uskalla kirjoittaa sitä tähän. Tilanne on nykyään kuitenkin sellainen, että perse kestää, juuri ja juuri. Käsiraha pöytään ja menoksi. Tätä on mietitty, tämä on sijoitus seuraavalle parille vuosikymmenelle. Näin ainakin jankkaan itselleni, jotta ahdistaisi vähemmän.

Kaupat tuli, kiinni veti. Huippaa. Se johtuu joko rahanmenosta tai siitä, että tuli skipattua lounas. Siispä, pizzat tilaukseen.

Teen valmiiksi ensi viikon kalenterin. Se on ihan täynnä. Väliin ei mahdu taaskaan yhtään tyhjää slottia, mutta ainakaan hommia ei näillä näkymin kerry iltamyöhään. Saan toivottavasti jopa hard stoppeja 16-17 aikaan.

Aikataulutan myös uudestaan aamu- ja iltalenkit. On starttava tätäkin puolta käyntiin, nyt kun pari viikkoa on toipuiltu koronasta. Pakko saada liikuntaa ja homma rokkaamaan.

Huomenna on ainakin käytävä Unikulmalla vielä varmistamassa pari asiaa. Eiköhän tämä tästä taas lähde rullaamaan. Olo on optimistinen.

Ensimmäistä kertaa kuukausiin unimattoni sanoo unen laaduksi GOOD ja indikaattorit näyttävät vihreää. Aika siistiä.

Kahvia, energiajuomaa, oman API:n koodailua Databoxille… Ensimmäisestä dashboardista tulee mahtava. KPI:t ovat nyt kunnossa, eikä haittaa, vaikka tässä menikin koko päivä. Help Scout ei jostain syystä yhdisty, enkä saa Clockifyn rajapintaa taipumaan seinälle. Pistän molemmille palautetta.

Viimeksi toukokuussa mietin Clockifysta pois siirtymistä ja nyt tulee taas se kipinä. Vuonna 2021 vaihdoimme pois Harvestista pelkästään hinnan takia. Aika tyhmä veto, koska säästöä ei juurikaan loppupeleissä tule, kun ylimääräiseen säätöön käytetyn ajan ottaa huomioon. Ei pitäisi koskaan säästää väärässä paikassa. Mutta nyt olisi hinku siirtyä takaisin, sillä Harvestissa on joitakin etuja joita Clockifyssa ei ole. Ja ennen kaikkea dataseinä-itegraatio (Databox).

Otan tämän loppuviikon levon kannalta. Vähän puhuttiin, että lähdettäisiin kaupungin valoja katsomaan, mutta en jaksa. Nyt on paha mieli, kun Lotta ei ole tästä järin tyytyväinen. Juuri tätä kirjoittaessa ovi käy, kun hän lähtee kimpsuineen ja kampsuineen kavereidensa kanssa pihalle.

Koitan pestä aivoni nyt mielipahoista ja rajapinnoista pelaamalla Overwatchia.

Fatigué mais heureux

Pilkin istualtani, mutta silti säädän rajapintoja Databoxille. Aivot eivät ota pysähtyäkseen. Hengitys tuntuu raskaalta, univaje jyskyttää päässä. Viikonlopun lepään. Oho, on jo lauantai.

Kuinka laskea Google Sheetissä vain näkyvät solut tietyllä arvolla? Ei osannut edes ChatGPT, eikä pääni toimi. Pakko mennä nukkumaan, vaikka olo on kuin Stewiellä:

Mitä edes esitän? Pääsen lopettamaan työt ”ajoissa”, eli työpäivä on vain 8-17. Mutta sitten kuitenkin kotona rojahdan ensimmäisenä tietokoneelleni, mitäs muutakaan kuin ”työasioita” hoitamaan. Tykkään niin paljon tästä. Käytännössä teen viikon markkinointitoimenpiteen, eli kirjoitan bloggauksen julkaisua odottamaan.

Kiinnostaa myös tutustua Databoxiin, jota selaan nyt illasta. Päiväsaika on hyvä käyttää laskutettavan työn tekemiseen, mutta illalla voikin sitten tutustua niihin asioihin, jotka muuten vaan kiinnostavat. Kuten numerot. Kuten data. Haluaisin firman numerot jonnekin toimistolle näkyville. Tai ainakin omaan huoneeseen. On tärkeää, että numerot ovat aina saatavilla.

En tiedä. Olen nukkunut liian vähän ja huonolaatuista unta edeltävät viikot. Univajeen määrä 10.3 tuntia, keskimääräinen unimäärä tässä kuussa 6 tuntia 59 minuuttia per yö, kun optimi olisi 8 tuntia ja 15 minuuttia. Tiedän, että nämä asiat pitäisi saada kuntoon, mutta se ei tunnu onnistuvan. Ei mitenkään päin. Draivia ja tekemistä on vaan liikaa. Kyllä minä jaksan, mutta loputtomiin ei voi jatkaa näin. Onneksi isoimmat uroteot viikolta selätetty.