Maanantai. Viimeistä viikkoa viedään työmaalla tämän vuoden puolella. Perjantaina aaton aattona olen jo vapailla. Sitä ennen olisi niin paljon tekemistä.
Herään liian myöhään. Lenkit jää taas väliin, koska haluan nukkua. Ollut trendinä viime aamuina. Meni taas myöhään koodatessa.
Töissä ysistä ysiin. Miten menikin niin myöhään? Jotenkin sitä vain unohtuu tekemään tehtävää toisen perään. Milloinhan ehdin elää? Ehkä tämä on sitä elämää.
Joulua kohden helpottaa. Toivon ainakin niin.
Menipä taas lokikirjan kirjoittaminen hilkulle. Kello on 23:54 ja istun vieläkin tietokoneella, mitäs muutakaan kuin koodia kirjoittamassa. Kehittelin tähän vielä illan päälle kevyen välimuistitustekniikan listaani. GitHubista löytyy eteneminen ja lista tietysti tutusta osoitteesta. Nyt ei pitäisi ainakaan listan jäsenet hävitä näkyvistä sen takia, että instanssini ei hetkellisesti jaksa ihmisten rämppäilyä.
Palataan aikakoneessa aamuun.
Nukun 6 tuntia, 21 minuuttia. Nukkumaanmenoaika 3:40, heräämisajankohta 10:19. Onneksi ei kuitenkaan väsytä liikaa. Aamupala ja ulos lenkille. Kymmenen kilometrin juoksu virkistää, vaikka matkalla alkaa särkemään päätä. Veri kohisee korvissa. Sykkeet ovat jotenkin tänään olleet korkealla. Se on kai tuo lumihanki ja koodaamisen takia harventuneet harjoitukset.
Kotona päänsärky on jo pahasti tulilla, mutta puuhastelen silti omiani. Aloittelen sivuprojektin koodaamista, tällä kertaa tuotos ei ole minua itseäni varten. Man’s gotta do what man’s gotta do.
Kesken pitää kuitenkin jättää. Äänet ja valot sattuvat. Migreeni on tulilla. Menen huoneeseen, laitan valot pois ja oven kiinni ja pökrään siihen.
Joitakin tunteja myöhemmin herään hikisenä. Kello on yli seitsemän illalla. Päänsärystä on jäljellä etäinen jomotus. Päätän nousta ylös takaisin touhuilemaan. Jatkan täsmälleen siitä mihin jäin ennen pökertymistäni, eli ryhdyn jälleen koodaamaan. En aio lipsua tämän päivän tavoitteistani.
Ilta menee nopeasti. Lapset välissä nukkumaan. Odottelen vieläkin pyykkikoneen valmistumista. Sittenhän tästä joutaa itsekin pehkuihin.
Ainoa mikä harmittaa tällä viikolla ja viikonloppuna on, että en ehtinyt pelata yhtään. Sellainen ”viihde” jäi kokonaan pois. En ehtinyt juurikaan rentoutua mitenkään. No, onneksi seuraavat neljä päivää enää kovaa ajoa ja sitten alkaa joulunvietto. Jouluna en kyllä tee yhtään mitään ”raskasta”. Nyt sykitään, sitten levätään.
Nyt se on valmis. Enpä arvannut, että maanantain ideasta tulisi näin iso pakkomielle. En ole oikein nukkunut, syönyt tai elänyt normaalia elämää, kun on ollut ajatukset ja aivot kiinni koodissa.
Nyt voin hengittää, kun sain tehtyä sen mitä halusinkin. Mitä siis tein ja miksi?
Kasasin viime lauantaina 10. joulukuuta Mastodon-listan, joka hyödyntää csv-tiedostoa ja perinteistä HTML:ää. Listan tarkoitus on auttaa aloittelevia Mastodon-käyttäjiä, sillä toisin kuin Twitterissä Mastodonissa listat eivät ole julkisia. Tästä on pitkä issue GitHubissa myös.
Listalla oli siis alunperin käyttäjiä ”tyhmästi listattuna” niin, että käyttäjästä näkyi nimi, kuva ja ja linkki profiiliin. Ei muuta. Rupesin itse kaipaamaan vähän automatiikkaa, kun listalle ilmoittautui jatkuvasti uusia käyttäjiä. Käytännössä jouduin raapimaan (scrape) HTML-koodin Mastodonista. Tiesin, että Mastodonissa on rajapinta, mutta uuden rajapinnan ja JavaScriptillä käsittelyn koodaaminen ja opettelu veisi liikaa aikaa. Päätin, että jatkan käsin lisäämistä ja elän tämän kanssa.
Sitten koitti maanantai ja käyttäjä koyuawsmbrtn heitti pari huikeaa koodiparannusta sisään GitHubissa. Hän nimittäin teki koodista puoliautomaattisen, sillä muutoksen jälkeen HTML-lista populoitui suoraan CSV-tiedostosta. Tämän jälkeen hän pisti vielä web appin tukemaan custom-emojeita. Olin äimän käkenä, joku ihan mysteerihahmo Mastodonista auttoi minua aika huomattavasti.
Koodi toimi kivasti, mutta se käytti vanhaa jQuerya apuna. Tämä hieman häiritsi, koska halusin koodista täysin riippuvuusvapaan. Kaipasin myös nähdä tietoa siitä ketä listalta on vielä seuraamatta. Kutkutti myös ajatus siitä, että voisin seurata nappia painamalla ilman kikkailua. Nämä vaativat paljon rajapintakutsuja ja opettelua, mutta kun kerran koyuawsmbrtn oli pistänyt niin hyvän pohjan hommalle, päätin lähteä kokeilemaan.
Kului tiistai. Löysin itseni opettelemasta Svelteä + Vite.js:ää. Näillä sain toimivan sovelluksen aikaan päivässä, mutta törmäsin muutamaan isoon haasteeseen. Avasin tästä itselleni issuen reate OAUTH app to see following status and follow/unfollow ja kommentoin etenemistä. Perjantaina päätin luopua Sveltestä kokonaan ja kirjoittaa koko roskan uudestaan Vanilla JS:llä.
Lauantai menikin koodatessa. Koodasin koko pirun päivän. Ainakin 10 tuntia putkeen. Ei kovin tervettä, mutta hitto että on täydellinen fiilis, kun sovellus toimii nyt kuten haluan. Viikon koodirupeama on nyt ohi ja tässä on lopputulos:
Ongelmaa on vielä suurimman osan instanssien kanssa, koska rajapintakutsujen rajoitukset ovat yleensä melko tiukalla. Yli 250 kutsua sekunnissa on jotain sellaista mitä muut kuin minun instanssini eivät salli. Näillä instansseilla kuitenkin Seuraa-nappi ohjaa profiiliin, josta on helppo seurata napilla ilman kikkailua.
Olen koodiini tyytyväinen. Se tuli heitettyä roskiin monta kertaa.
Vihdoin voi levätä.
Oikeasti on 2:26, mutta koska en ole nukkumassa, on lauantai. Juha tuskin lukee tätä, mutta tiedoksi: Taidan skipata lenkin.
Tämä viikko on mennyt tällaisen koodailun ehdoilla ja olen ajanpuutteen vuoksi laiminlyönyt:
Työhommat ovat onneksi sujuneet hienosti. Sunnuntaina pitänee kuitenkin koodata yhtä sivuprojektia vielä. Tällaista pakkomielteistä se ei kuitenkaan enää ole.
Päässä heittää. Pitäisi olla unten mailla. Nyt rauhoitun. Nyt voin hengittää. Jatkossa tiedän, että OAUTH-websovellus ei ole mikään helppo nakki. Matti Nykäsen sanoin: Ei se huonosti mennyt.
Nyt uusin Juufin pyörimään ja sitten unille…
Lokikirjani alkaa muistuttaa enemmän mikroblogia, kuin oikea mikroblogini.
Elämä aikakoneessa jatkuu…
Niin pienestä se jäi kiinni. Ja kello on taas kaksitoista.
Ehkä huomenna.
Hyvä päivä muuten.
← uudempia 1 … 100 101 102 103 104 … 186 vanhempia →