On mukavaa, että on taas viikonloppu. Olen ihan tyytyväinen viikkoon, vaikka ihan kaikkiin tavoitteisiin ei päästykään.
Viikonlopun aion viettää leväten, pelaten ja nukkuen. Tiedän jo nyt, että viikonloppu kuluu aivan liian nopeasti. Siksi keskityn vain ja ainoastaan tähän hetkeen. Tai yritän ainakin.
Tässä kirjoituksessa on 50 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:32) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Maailma
Koitan korjata huonosti nukuttuja öitä nukkumalla päiväunet. Jostain syystä uni ei edeltävänä yönä tule ennen neljää. Päiväunet helpottaa, vaikka keräilenkin itseäni vasta kahden aikaan päivällä. Mietin mikä saisi tokkuraisen olon pois ja päätän hetken mielijohteesta pyytää Veeran ulos kahville.
Kahvittelu ja työstä erossa oleminen saa päivän tuntumaan sunnuntailta. Vaikka on torstai. Ihan kujalla koko viikkorytmi.
Illalla Euroviisujen kisastudio osa 2. Tiedän, mutta en jaksa ajatella politiikkaa, olen nihilisti. Ihmiset ovat tekopyhiä ja omahyväisiä. Myönnän, että olen itsekäs ja ajattelen ensin omaa jaksamistani ja viihtymistäni. Loppujenlopuksi se on se mikä merkitsee. En ole aina osannut ajatella näin, vaan antanut muiden pitää minua kynnysmattona. Mutta mitä minä olen, jos en ole oman elämäni herra? Olen 100% vastuussa itsestäni.
Mitä maailma on, jos minua ei ole? Subjektiivisessa mielessä maailmaa ei ole, jos minua ei ole. Ihminen elää itseään varten, kunnes kuolee. Välittäminen ulottuu korkeintaan läheisiini, mutta maailmaa en voi syleillä. En enää.
Noh, ajatus lähti laukalle. Lähden laittamaan pyykit. Orastava päänsärky puolenyön aikaan, mutta uni ei tule. Ei ihan vielä.
