Ei terapiaa. Terapeutti on lomalla, kuten minäkin. Fiilis on kuin lauantaina, vaikka on torstai.

Olen päättänyt, että en tee näiden parin lomapäivän aikana mitään hirveän monimutkaista. Yritän säästellä aivojani. Se tuntuu vaikealta, sillä haluaisin koko ajan olla ratkomassa ongelmia. Kutkuttaisi montakin töihin liittyvää asiaa, joita voisin edistää.

Pitää yrittää antaa olla.

Illan kruunaa leffailta.

Parempi päivä. Rauhallista töissä. Jäätävän iso läjä tehtäviä valmiina.

En osaa tänäänkään kirjoittaa mitään järkevää. Menee liian helposti ylimiettimisen puolelle. Siispä telkkari auki ja jotain muuta ajateltavaa nyt.

Talvi-miniloma alkoi juuri. Täytyy olla kiitollinen.

Päivä alkaa hyvin, mutta iltaa kohden iskee melko voimakas ahdistus. Yhtään ei helpota elokuvavalinta Kenneth Chamberlainin elämän ehtoopuolesta tai kirjavalinta aiheesta Holokausti. Osaan selvästi tämän homman.

Meinaan unohtaa koko lokikirjan. Nukkumaanmennessä ei ole hyvä fiilis. Tuntuu, että kaikki ympärilläni ovat käytökseeni pettyneitä, vaikka olen vain yrittänyt käpertyä omaan rauhaani. En aina jaksa olla odotusten vastainen.

Silmäni eivät pysy auki.

Maanantai. En minä jaksa.

Hidas sunnuntai. Hyvät kahvikeskustelut. Nörttijuttuja. Ajatus karkaa hieman jo ensi viikkoon ja tulee valmisteltua joitakin työjuttuja, ainakin henkisesti. Ahdistus on vakio.

Toivoisin osaavani rentoutua useammin. Osaanhan minä, mutta ei mene kovin pitkään siinä, että taas mennään. Oma hyvinvointi unohtuu liian helposti.

Päivä 13263 elossa.