Laitan villasukat jalkaan. On sunnuntai, 26. huhtikuuta. Lumet ovat sulaneet. Jäljellä on jäätävä tuuli. Iltaa kohden pilkistää aurinko. Kyllä se kevät sieltä tulee.

Sunnuntaitreffeillä kahvilassa puheenaiheeksi muodostuvat tekoäly, tekniikka, lapset ja vanheneminen. Totean, että identiteettiin vaikuttava iso muutos, pojan diagnoosi, yrityksen asiat ja monet muut ovat tapahtuneet liian lyhyen aikaikkunan sisällä. Ehkä sekin rasittaa. Selitän asian kuin vuoden 2013 surullisenkuuluisa dissosiaationi, mutta vain noin 30%. Hyvätkin asiat kuormittavat.

Päätän jo ajoissa, että en tee mitään kovin raskasta tänään. Energiat ovat vähissä. Silti juoksen yli 11 kilometriä matolla… Mikä minua vaivaa?

Loppuilta iisisti.