Maanantain kirous seuraa kuin varjo, mihin sitten menenkin. Ilmeisesti riittää että on maanantai. Seitsemältä ylös, noin viisi tuntia unta, suodatinkahvi tippumaan ja hommiin kannettavan tietokoneen ääreen.

Työpäivä ei ole helppo. Kaikenlaisia haasteita. Mutta ei kaikki voi aina olla ruusuilla tanssimista. Universumi tasapainottaa tilanteen ennemmin tai myöhemmin.

Suklaata, makeisia, teetä, kanaa ja riisiä. Pakotan itseni ulos luontoon. Reilut viisi kilometriä juoksemista, kunnes alkaa heikottamaan. Nälkä yllättää. Muistan, että veden juominen on jäänyt tänään vähille.

Muistan miksi en puhu äitini kanssa politiikasta. Tulee muistot mieleen edesmenneen isäni kanssa riitelystä. Mutta en syytä heitä, syytän suomalaisia uskonlahkoja ja konservatiivikristillisyyttä. Väsymys ja tulenarat aiheet eivät ole hyvä kombinaatio. Maadoitus ja asian purku kuitenkin purkaa tilanteen.

Huomenna parempi päivä. Pakko olla, koska ei ole enää maanantai.