Kuusi tuntia unta, mutta herättyäni menen uudelleen nukkumaan. Tunti-pari lepäilyä, ei sitä uneksi voi sanoa. Sen verran kuitenkin kertyy unta, että olo on levollisempi.

Olen viime päivinä ollut hieman sekaisin, ahdistunut, ehkä masentunut. En ole päässyt karistamaan sitä tietynlaista ”kaiken epävarmuutta” pois päiväjärjestykestä. Tiedän, että mikään tässä elämässä ei ole varmaa ja pienistä hetkistä pitäisi osata nauttia, mutta jonkinlainen alitajuinen prosessi on käynnissä. Tammi-maalis oli suorastaan seesteistä, mutta nyt jostain syystä kevään pamahtaessa käyntiin mielialat heittelevät. Ehkä tästä voi päätellä sen, että vuodenajan vaihtuessa mielialakin vaihtuu.

Asioita voisi helpottaa roikkumalla vähemmän somessa, lukemalla vähemmän maailman menosta ja katsomalla vähemmän ahdistavia dokumenttisarjoja. Voisi myös syödä, liikkua, nukkua enemmän. Olen ennenkin onnistunut pitämään rutiineista kiinni. Mutta nyt on ollut sellainen olo, ettei jaksa eikä kiinnosta.

7 päivää edellisestä migreenistä. Voikohan jännitys ja pelko seuraavasta synnyttää migreenin? Joskus tuntuu, että mikä tahansa voi laukaista sen. Koputan puuta.

Ehkä menen videopelien maailmaan, vielä kun voin.