Hyvä päivä.

Ei niin hyvä ilta.

Kännykkä hälyttää käytävässä ja ponnahdan salamana pystyyn. Kello on 7:00. Unimattoni mukaan on kulunut 37 minuuttia nukahtamiseen, joka on yli hyvän viitearvon rajan (20 minuuttia). Muistan uudesta pesukoneesta kuuluvan korkean taajuusäänen, jonka vuoksi en nukahtanut ennen kuin pesuohjelma oli ohitse. Ehkä sofistikoitunut sävelkorvani kuulee jotain mitä ei pitäisi kuulla. Mitä tästä opin: Älä laita pyykkiä pesuun nukkumaanmenoaikaan. Unta kertyy onneksi ihan hyvä määrä, eli seitsemän tuntia ja kaksikymmentä minuuttia, vaikka syvää unta kertyykin vain 6% yöstä, eli 28 minuuttia. Ei silti tunnu, että olisin nukkunut huonosti, vaikka unen syvyyden arvosana on BAD.

Aamupala ja töihin. Tänään ei ole lenkkiaamu. Toimistolla on eloisa meininki ja hitaat aamun aivoni rekisteröivät, että Timikin on palannut hommiin. Kiva nähdä, kiva nähdä kaikkia. Töissä otan kahvia ja ryntään suoraan neukkariin soittelemaan Kuopion ja Pyhäjärven vahvistuksillemme. On aika aloittaa päivän epistolat lomakuulumisilla.

Pikakelaus päivään. Syömässä on käyty ja kello on jo kaksi, edelleen neukkarissa. Paljon asioita kerralla, mutta onneksi ei liikaa.

Koko päivän ja aamun kamppailen ahdistuksen tunteen kanssa, mutta iltapäivää kohti se helpottaa, kun asiat selkenee. Viime päivinä on muutenkin ollut lähes sietämätöntä ahdistusta, jota en ole päässyt karkuun. On hankala tehdä mitään, kun aina ahdistaa, jalat ja vatsa reagoivat ja päässä heittää. Onneksi ylihuomenna pääsee taas terapiaan.

Vielä olisi illan rutiinit tekemättä ja kello lähentelee kahdeksaa. Ulkona myrskyää, taas. Onneksi ei tosiaan ole lenkkipäivä.

Tänään vielä hoidettavana:

• Päiväkirja
• Imurointi
• Kirjan lukeminen
• Ruokapäiväkirja
• Budjetti
• Kasvien kastelu

Eiköhän tämä taas tästä.

Kolmisen tuntia unta alla. Ei hyvä. Jostain syystä pyörin pitkälle aamuyöhön ja herään kuudelta, kun tytär menee suihkuun. Ehkä tuleva arki jännittää.

Olo on herätessä kamala. Aivan kuin pahimmassa mahdollisessa krapulassa. Päätä jyskyttää, yrjöttää, heikottaa. Unimäärän vähyys ei tee hyvää kropalle. Aamusta katselen vähän työhommia, mutta vain hetken. Viimeinen kesälomapäivä, koitetaan nyt nauttia, jos pystytään.

Puoli kahdeksan maissa lähdemme suuntaamaan kohti näytteenottokeskusta, vaimolla otetaan verikokeet Ferritiini-viitearvoja varten. Haen tätä ennen latten neljällä espressolla Espresso Housesta. Kahvi auttaa hieman.

Kaupan kautta kotiin. Silmät eivät pysy auki. En yleensä ota päiväunia, mutta nyt on pakko. Nukun reilut kaksi tuntia ja kerään itseni taas yhden jälkeen iltapäivästä. Jossain kohtaa muistan, että iltapäivällä oli tarkoitus mennä elokuviin, joten vedän naamariin jotain mitä kaapista löytyy, eli kanaa ja lohkoperunoita.

Barbie. Hyvä elokuva, mutta saa potemaan aika syvää ahdistusta ja eksistentiaalista kriisiä.

Leffan päälle hikinen iltalenkki. Tuntuu, että tänään tapahtunut vaikka mitä, vaikka vähän takkuinen lähtö olikin.

Mitä lomasta jäi käteen? Muutama ahdistava päivä, muutama migreeni, muutama vähän kivempikin päivä. Parasta antia sunnuntaiset kahvittelut ja kävelyt vaimon kanssa, pelihetket lasten kanssa, rakkaus ja yhdessäolo. Pyykinpesukoneen hajoaminen vesitti viimeisetkin haaveet retkistä ja muusta rahankäytöstä, mutta sellaista elämä joskus on.

Oikeastaan nautin kotona olemisesta nuo neljä viikkoa, ei harmita yhtään. Tykkäsin syvän päätyyn menemisestä, vaikka välillä menikin tekniseksi. Esimerkiksi viime yön kantamigraatio oli haastava, mutta yllättävän nopea prosessi. Opin taas paljon uutta samalla. Tästä minä nautin vapaa-ajalla.

Ehkä enemmän olisi voinut tehdä jotain muutakin kuin somea ja tekniikaa, mutta pitää antaa fiiliksen viedä. Tuntui ainakin siltä, että pääsin hyvin irtautumaan työasioista (vaikka budjetin ja laskut tsekkasinkin joka päivä), ehti jo unohtaa työrutiinit kokonaan. Huomenna sitten palautellaan mieleen.

Päivän Mastodon-täkyt:

• BBC liittyi Mastodoniin
• Synthwave-muusikko Robert Parker seurasi minua Mastodonissa
• Sunnuntainen toottini saa tykkäyksiä ja boostauksia edelleen, nyt 560 boostia ja 875 suosikointia

Uroteko illan päätteeksi:

Kello on 22:47 ja lupasin itselleni, että olen ennen kello 23 pehkuissa, joten lopetan lokini tähän. Hyvää yötä ja tervetuloa arkeen!

Nukun erittäin huonosti, noin neljä tuntia pyörien. En tiedä syytä. Siihen nähden on kummallista, että olen vielä 01:42 hereillä. Ei tämä rytmi oikein ole kääntynyt mihinkään. Shokkikääntäminen, kun jo viiden tunnin päästä pitäisi olla taas hereillä. Viimeistä lomapäivää viedään tänään, maanantain puolella. Veeralla on jotkut verikokeet ja menen henkiseksi tueksi ja avustajaksi mukaan, aamukahdeksalta. Tuleepahan ainakin herättyä.

Mutta palataanpas hetkeksi vielä sunnuntaihin.

Perinteinen sunnuntaiaamiainen kahvilassa Veeran kanssa, aina mukavaa ja leppoisaa. Tuntuu, että rahaa menee ehkä kahvitteluun liikaa, kun olemme nyt käyneet joka viikko, mutta on se kyllä sen arvoistakin. Ei näitä hetkiä voi vaihtaa mihinkään.

Lenkkitavoite 23 kilometriä, kun eilen en sateen takia päässyt juoksemaan. Katson sopivan sauman ja olen kastovinani sadetutkastakin, että vältyn sateelta, mutta 5 kilometrin kohdalla alkaa jännittämään kun järveltä päin tuulee ja pilvet mustenevat. Kastun läpimäräksi. En jatka lenkkiä. Reilut kahdeksan kilometriä tulee mittariin. Lenkkiloki Stravassa.

Illalla päätän ryhtyä palvelinhommiin, sillä käy mielessä että migratoin tietokannan toiselle palvelimelle varmistaakseni palvelun tulevaisuuden. Näin voin milloin tahansa vaihtaa frontin palvelinta, jos tuntuu siltä että tehot jäävät pieneksi Hetznerillä. Vähän overkilliä nyt kun on klusterit eri servereillä, mutta olipahan tekemistä. Hieman jännittää, kun käyttäjiä alkaa olemaan jonkin verran ja tietokanta on aika herkkää kamaa somepalvelussa. Mutta hyvin meni, 19 minuuttia ja homma purkissa. Hitto minä osaan hommani.

Vähän hirvitää tämä unen vähyys. Toivottavasti tästä ei tule tapa.

Samanlainen sadepäivä kuin eilenkin, joten ei ole lenkille menemistä. Lauantain pitkis olisi 24 kilometriä, sitä ei viitsi satessa juosta, menee jalat rakoille. Huomenna sitten, jos sade lakkaa.

Lenkkeilyn sijaan jatkan palvelinsäätöä. Spottaan bugin uusimmasta Mastodonin nightlysta ja luonnollisesti ensin luulen vian olevan omissa muokkailuissani. Paikannan ongelman kuitenkin main branchiin ja avaan siitä issuen. On mukavaa, että Mastodonista löytyy tulitukea:

Iltapäivällä iskee päänsärky. Otan heti tropit naamaan, mutta ilmeisesti olen taas myöhässä, kun ei meinaa auttaa. Päivitän Instagramiini stooria.

Pian päivitykseni jälkeen on pakko mennä lepäämään. Jysäri vaan yltyy. Suljen silmät ja pökrään siihen. Muutaman tunnin päästä herään: Mikä maa, mikä valuutta? Särky on tiessään, mutta päässä tuntuu ontolta. Harmillisen tiheästi ollut näitä nyt.

Päivän kulku menee migreenin takia hieman sekaisin. Nyt kello on kymmenen ja tekisi mieli pelata Overwatchia. Saatan jopa tehdä niin, silläkin uhalla että rytmi ei vieläkään korjaannu.

Nautitaan nyt, sillä pian alkaa duunit. Nyt nollaan pään vielä kertaalleen, tällä kertaa videopeleillä.