12h työpäivä. En valita, on tämä niin hauskaa. Mutta nyt väsyttää. Toimistolta suoraan pehkuihin. Rutiinit hieman kärsii, mutta tämän kerran…
Tämä viikko äärirajoilla, sitten pitää ottaa iisimmin. Nyt ei auta, sattuneesta syystä. ”Buu-huu”, yrittäjä rutisee taas. Sankarinviitta on roskissa, kunhan jorisen tilttaillessani. Tälle hötäkälle ei ole muita syitä kuin seuraavat:
- Ellun viikko intissä kertaamassa
- Projektien loppumetrit
- Palaverit
- Hoidettavat kotiasiat (tai ne mitä täytyy, kerroinko että Veera sai työkokeilupaikan? Hyviä juttuja, mutta Kela on Kela)
- Alati paisuva tehtävälista
- Myyntihommat
- Ennen kaikkea oma intoiluni, se että haluan tehdä kaikkea ja hyvin
Tiedän, että tämä ei ole pysyvä tilanne. Toisaalta nautin tästä. Mitä tekee rutiineilla, laadukkaalla unella, juoksulenkeillä tai vapaa-ajalla, kun toimistolla viihtyy niin mukavasti? Vitsailen tietenkin. Kuolinvuoteen minäni ei kiittele.
Tässä kirjoituksessa on 143 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:35) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Turhautuminen
Makaroni-jauheliha-sapuska jäähtyy pöydällä. Nyt on joutunut pinnistelemään, kun on syyskuunkin menot yllättäneet. 800-1000 euroa kuukaudessa ei ole meinannut riittää ruokaan neljälle hengelle, karkeasti 32 euroa per päivä, kahdeksan euroa per nuppi. Tullut kermaperseiltyä ja sitten on tietenkin se pirun inflaatio, joka on nostanut ruokien hintoja vähintään 30%.
Lihansyönti maksaa enemmän kuin koskaan, pitäisi siirtyä enempi kasvisruokaan – vaikka sitäkin on välillä tullutkin vedettyä. Suurin ongelma varmaankin se, että ei jaksaisi tehdä ruokaa itse pitkien päivien jälkeen ja valmiimpi maksaa. Vaimo on tehnyt monesti, kiitos hänelle siitä. Välillä vähän liiankin huono omatunto siitä, että saavun töistä valmiiseen pöytään.
Maanantai täynnä innovointia heti kahdeksalta aamusta. En lähde aamulenkille, jotenkin on vaan niin mukava loikoilla. Kauaa en tosin ehdi, sillä nukkumaanmenon venähtämisen vuoksi venyy heräämisajankohtakin. Perus. Kuudesta seitsemään tuntia ei ole kovin optimi. Saisi olla kahdeksan.
En minä tiedä. Tänään ärsyttää kaikki, ihan kaikki. Sitä ei ehkä päälle päin näe, mutta nyt ei maanantai toimi. Jotenkin väsyttää ja turhauttaa. En lähde listaamaan yksittäisiä asioita. Ehkä se on tämä loppukuun ankeus, rahan vähyys, mielenrauhan puuttuminen, iltojen pimeneminen, jääkaapin tyhjyys, luonnon kuoleminen. Ja kappas, listaan silti, vaikka muuta väitän.
Ahdistus ei ota laantuakseen. Maha kurnii tyhjyyttään. Päätän syödä ruokani, ennen kuin se jäähtyy.
