Kiva päivä toimistolla. Illasta pizzaa ja karkkia. Ei kovin terveellistä nyt, mutta menkööt. Nälkä, joten tänään ei voi pidempään jaaritella, heippa!

Etäpäivä, jonka katkaisee pojan asioilla käyminen. Vanhempina meidät ohjeistetaan neuroepätyypillisyyden maailmaan. Mutta tiedämme aiheesta jo valmiiksi lähes kaiken, kun suurin osa perheestä on nepsyjä. On kuitenkin mielenkiintoista keskustella ammattilaisen kanssa.

Alakuloisuus jatkuu. Motivaatio on edelleen pohjalukemissa, mutta pakotan itseni lähtemään ulos. Kymmenen kilometriä menee huomaamatta. Auringonlasku on kaunis.

Ehkä tämä tästä.

Motivaatio on nolla. Syystä tai toisesta mieliala romahtaa työpäivän jälkeen. Ei edes Möykky tällä kertaa asialla, vaan lähinnä masentaa. Some: paskaa, maailma: paskaa, talous: paskaa, terveys: paskaa, yöunet: paskaa.

Ostin suklaata. Kellonaikojen 19:45 ja 09 välillä en aio tehdä kehittävää.

Miksi kaikki on niin typerää ja kiusallista?

Reboot ja huomenna uusi yritys.

Olen väsynyt. Makoilen hiljaa sängyssäni ja tuijotan kattoa. Maailma on hiljainen, toistaiseksi. Ajatukseni eivät ole.

Mitä on elämä? Mitä on kuolema? Millaista on olla olemassa? Millaista on olla olematta? Miksi niin moni asia pelottaa? Missä on ilo? Mistä saisi enemmän ajattomuuden tunteita? Miksi aika kuluu niin nopeasti? Kuinka pitkään tämä kroppa kestää? Miksi ajatukset eivät pysähdy? Miksi päässäni on niin monta kysymystä ilman vastauksia? Miksi elämä on pelkkää ihmettelyä? Miksi aivoni eivät voisi vain luovuttaa? Miksi elämä on joskus pelkkää kärsimystä? Miksi?

I’m tired, boss. Tired of being on the road, lonely as a sparrow in the rain. I’m tired of never having me a buddy to be with to tell me where we’s going to, coming from, or why. Mostly, I’m tired of people being ugly to each other. I’m tired of all the pain I feel and hear in the world… every day. There’s too much of it. It’s like pieces of glass in my head… all the time. Can you understand?
– Stephen King

Aurinko paistaa. Tuijotan ulos toimiston ikkunasta. 8:51. Unta alla 4 tuntia 53 minuuttia. Taas mennään.

Viikon ensimmäinen asiakaspalaveri alkaa ja painan Liity-nappia. Hiiri jähmettyy täysin. En saa edes videota päälle. Ei taas. Taitaa olla maanantai ja maanantain kirous…

Palaverin päätyttyä painan virtanäppäimen pohjaan. Ensimmäisenä epäilen Google Drivea, jonka daemon pyörii retry-silmukassa. Mutta lokit kertovat toisen tarinan. Syyllinen on LookAway, sovellus jonka funktio on kaikessa ironisuudessaan huolehtia siitä, että muistan pitää taukoja näytön tuijottelusta.

Selviää, että kun Mac herää unesta, LookAway käynnistyy ja sen Sparkle-päivitysmekanismi mounttaa levykuvan, kopioi, unmounttaa ja noin 14 sekuntia myöhemmin macOS:n storagekitd lakkaa vastaamasta. Kaikki levyjärjestelmään liittyvä pakkautuu yhteen ja samaan työjonoon.

Google Drive näyttää oireet, mutta vaikuttaa olleen vain uhri siinä missä muutkin prosessit. Diagnostiikkaraportit paljastavat shutdown_stall-raportteja joka päivä viimeisen viikon ajalta. LookAway 2.0.0 on päivätty kuudennelle huhtikuuta, stallit alkavat seitsemäntenä. Päivitys ei mene koskaan läpi, mutta Sparkle yrittää uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.

Tällainen täydellinen jumiutuminen on harvinaista noin viiden tonnin Macilla, jossa on 64 gigaa keskusmuistia ja MAX tason Apple Silicon -prosessori. Mutta koska Google Meet -videopuhelu toimii, kyseessä on lähinnä tämän yhden sovelluksen hiirieventit. LookAwayssa on nimittäin hiireen kytketty widget, joka ärsyttävästi seuraa hiirtä ja motkottaa, että on muuten liian pitkä aika tauosta. Kun sovellus kaatuu, jähmettyy koko hiirikin. Muu järjestelmä pysyy ennallaan. Ratkaisu on helppo: LookAway roskiin. Minulla on taukoilmoitukset nykyään AI-agentissani muutenkin, kuten kaikki muukin.

Huono tuuri synnyttää joskus katalyytin, josta ei ole paluuta. Onneksi ääni kuuluu pitkin palaverin kaikesta huolimatta.

Olisipa yksi maanantai ilman teknisiä ongelmia tai demoefektejä. Sattuu sitä kokeneellekin. Maanantain kirous ei anna armoa.