Automaattinen mielialapäiväkirjani sanoo: ”Happiest on Sundays (avg 2.9/5)”. Tätä muutosta ennen lauantai oli paras päivä. Parhaimmillaan mieliala on puoliltaöin ja huonoimmillaan yhdeksän maissa aamulla, eli arkiherätyksen aikoihin. ”Meikkaa sensee”, kuten Benjamin Peltonen sanoi.

Sunnuntai on aurinkoinen, suorastaan kesäinen. Katon lämpötila käy 17 plus-asteessa. Viikkoon saa olla tyytyväinen, sillä juoksulenkkejäkin kertyy 3/3. Haluaisin juosta enemmän, mutta (teko)syitä riittää, milloin ravinto ja milloin uni vinksallaan. Migreeni sabotoi myös rutiineja aika tehokkaasti. Ironista kyllä, lisäliikunta varmasti ehkäisisi migreenejä. Mutta migreenin jälkeen ei liian nopeasti passaa lähteä rehkimään, sillä verisuonten laajentuminen ja kiihtynyt syke saattaa aiheuttaa uusia migreenejä. Kinkkistä.

Vihdoin ehdin myös Overwatchin pariin. Jostain syystä ei kuitenkaan jaksa yksin pelailla paria peliä pidempään. Olen liian laiska ja saamaton kysymään pelikavereita Discordissa. Pitäisi varmaan hommata jokin yksinpeli… Red Dead Redemptionit olisi joskus hauska kokea, samoin Cyberpunk. Mutta kaikki ajallaan. Ehkä sitä vanhana ehtii sitten.

Nyt on hyvä aika siirtyä telkkarin ääreen. Vielä kun malttaisi mennä ajoissa nukkumaan, sillä yöllä on niin mukavaa, etenkin kun piristyn aina puoliltaöin. Mieluummin sitä katsoo vaikka Netflixiä tai säätää Claude Codella Termiuksen kautta kuin pyörii tuntikausia sängyssä. Sentään Tetris-efekti ei enää vaivaa.

PS. Maanantai saa haistaa etukäteen pitkän paskan. Aion päihittää maanantain kirouksen. Katsotaan huomisen päätteeksi sitten miten onnistuin.

Aurinkoinen päivä, mukava lähteä hölkälle. Sykealueen 2 lenkki, heti kun kello hälyttää sykkeen nousseen yli 140, vaihtuu kävelyyn.

Viime aikoina on ollut jonkin verran väsymystä ja stressiä, vaikka olen yrittänyt mentaalisesti tätä väheksyä. Se näkyy yöllisinä ahdistuksina, hengitysvaikeuksina ja silmien vetistymisinä. Oman kehon kuunteleminen on unohtunut kokonaan. Mielen ja kehon romurallia… Tämä näkyy viikottaisena migeeninä. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta jostain se taas paukahtaa. Onneksi lääkettä on tällä kertaa saatavilla, vaihtokauppa sekavuustilaan kelpaa milloin vain, jos kivusta pääsee eroon.

Pizzaa, leffa vaimon kanssa. Loppupäivä jatkuukin sitten telkkaria katsellessa. HBO:n dokumenttisarja The Vow kertoo NXIVM-kultista. Ei aina USA, mutta aina USA. Sairasta ja typerää. Milloinhan he oppivat?

Olisipa mukavaa jaksaa liikkua, juosta ja touhuta. Mutta töiden jälkeen olen aivan kaput. Ei jaksa, ei sitten yhtään mitään. Väsyneenä epävarmuudet ja ahdistus valtaavat mielen juuri silloin kun pitäisi osata rentoutua. Jos ei ole migreeni, Möykky pesiytyy rintaan. Pitkään se jaksoikin vaania vain taka-alalla.

Töhnikset ovat alennuksessa, normisti 6-8 euroa kaupasta riippuen, nyt saa parilla eurolla. Tilasin Kärkkäiseltä 6 kpl, enempää en kehdannut. Lähikaupoista kaikkialta loppuneet. Nyt on herkkuja viikonlopuksi.

Ei pitäisi jättää kirjoittelua näin myöhäiseen ajankohtaan, kun päässä ei liiku enää yhtään mitään. Univajeen määrä vain kasvaa.

Näinä kiehtovina aikoina ei malta mennä nukkumaan ajoissa, vaikka väsyttäisi. Olen liian utelias. Aina julkaistaan jotain uutta teknologiaa, koodia tai LLM:ää. Reddit, Instagram ja Fediversumi ovat kuin pyörre, jonne ajatuksen vene katoaa ennen kuin huomaakaan, että kello on taas kolme.

Tänäiltana saattaa kuitenkin olla, että silmät menevät väkisin kiinni…

Keskiviikon avainsanat: Univaje, pääsiäismunat hamstrattu kaupoista, regressio, patchit, nanoclaw, Vibe Island, suklaa, vegeruoka, kahvi, itseään toistava kehä, some, kylmä tuuli, linnunlaulu, aurinko, väsymys, ahdistus, telkkari, Termius.