Herään 23:30. Mikä maa, mikä valuutta? Nyt oli paha. Migreeni, nimittäin. Jännittää hieman. Muistikuvat ovat hatarat, mitenhän selvisin töistä kotiin? Ajattelen. Yksi. Sana. Kerrallaan. On kuin olisi potkittu päähän ja olen herännyt sairaalasta.

Pyrin olemaan rasittamatta aivojani nyt. Ei koodia. Ei kirjoja. Ei budjetteja. Ei. Jotain. Mikä se sana on? Ovat kateissa. Toivottavasti pää tästä vielä korjaantuu.

Onpas työlästä kirjoittaa tätä. 23:55. Menen etsimään ruokaa kaapista.

Kerron myöhemmin lisää.

Hyvä vire jatkuu. Hyvät yöunet alla, sushia, aurinkoa, positiivisia asioita ympärillä. Nyt on hyvä pohjavire. Tuulta purjeissa. Eteenpäin.

Tänään on hyvä päivä. Onnistunut julkaisu, rento työpäivä, hyvää kahvia ja kymmenen kilometrin juoksulenkki töiden jälkeen. Illalliseksi vaimon tekemää shaksukaa ja suklaata. Olen onnellinen.

Kevätaurinko lämmittää ja mieli virkistyy. Minulla on oikein positiivinen ja optimistinen olo. Mielenkiintoisinta tässä tiistaissa on se, että viime yön unet jäivät alle viiteen tuntiin. Emme ilmeisesti olekaan olosuhteidemme orjia.

Aika klassinen maanantai. Mikähän siinäkin on, että maanantaisin asioita ”vaan tapahtuu”? Muutaman tunnin pään seinään hakkaamisen jälkeen saan kuitenkin valmista ja toimivaa.

Onnea Lotta 17v!

Tytär täyttää pian 17, tänään kaverisynttäripäivä. Niin se vain aika rientää. Vastahan hän oli vauva… Vähän pelottavaa jopa. Memento mori.

Mattolenkki on tuskaisa, mutta kymppi täyteen. Pizzaa iltapalaksi.

Aivot ovat onneksi pysyneet narikassa. Ja hyvä niin. En mieti vielä maanantaita.