Loma viimeinen päivä ja ensimmäinen päivä, kun herään ennen kymmentä. Älyherätys on taas käytössä, ilman sitä en vaan saa itseäni hereille. Sleep Cyclen vinkkivitonen tietää nimittäin kertoa, että on turha yrittää saada itseään nukkumaan aikaisemmin – kunhan herää aina samaan aikaan, keho kyllä korjaa myös nukkumaanmenoajan itsestään.
Tulevat viikot voivat olla tuskaisia, mutta yritetään nyt. Jospa jopa pysyisi sama heräämisajankohta myös viikonloppuna. Pahoin pelkään, että tässä käy niin, että valvon kaikesta huolimatta ja yöunet jäävät yksinkertaisesti liian lyhyeksi aikaisen heräämisen takia. Jää nähtäväksi.
Ei ole oikein vielä työfiilis, mutta eiköhän se lähde käyntiin heti huomenna. Ensimmäiset päivät ovat yleensä mukavia. Tai no, niinhän ne kaikki päivät, kun saa tehdä sitä mistä nauttii. Mukava nähdä taas dudeja. Nähdään pian, dudes!
Tässä kirjoituksessa on 158 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:07) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13423
Huonot unet alla. En saa oikein nukuttua eilisten ongelmien vuoksi. Rebootti on korjannut osan ongelmista itsestään. Verkko-ongelmien syynä oli jumiin jäänyt Kokoro-FastAPI Dockerin systemd-skripti. Steam joko päivitti itsensä ja korjaantui itsestään, ei mitään hajua miksi se taas toimii. Joskus tekniikka on tällaista.
En oikein tiedä mitä teen tänään, mutta se on hyvä asia. En halua säätää koko päivän Linuxia, kuten eilen. Niin kivaa kuin se onkin, välillä kaipaa jotain muutakin.
Pohdin jo jonkin verran ensi viikkoa. Yritän olla menemättä yksityiskohtiin, sillä kaikki tapahtuu kyllä ajallaan. Työrytmini hieman mietityttää. Keväällä pääsin hyvin vauhtiin ”hard stopin” kanssa, eli rutiinina joka arkipäivä lopettaa 8 tunnin työpäivän jälkeen. Työaikani on 10-18 ja jos jatkan pitkälle iltaan, menee helposti iltayhdeksään. Siitä ei sitten kovin nopeasti laskeudu levollisten yöunten pariin, kun aivot raksuttaa aamuyöhön saakka…
Etuna ”rajattomassa yrittäjän työajassa” on se, että saa todella paljon aikaan. Tavallaan kaipaan sitä, että joka päivä on edistänyt jäätävän tehtävävuorellisen asioita, erityisesti silloin kun jokainen tehtävä on tärkeä. Tavallaan mietin, että pitäisikö kääntää tekeminen takaisin ”rajattomaan”. Miinuspuolena ovatkin sitten oma jaksaminen ja perheen parissa oleminen. Mitä enemmän olen töissä, sitä vähemmän aikaani liikenee muille – tai omaan lepoon. Se kombo on koettu vähän turhan monta kertaa.
Toisaalta, jonkinlainen hybridi voisi toimia. Voisin päättää, että tällä viikolla teen pitkän päivän keskiviikkona ja torstaina ja lyhyemmän perjantaina. Ehkä jotain tällaista?
No, ensi viikko on ensi viikolla. Nautitaan nyt vielä pari päivää. Sitten juostaan.
Ulkona sataa ja myrskyää, vihdoin.
