On uskomatonta miten iso vaikutus mielialaan ja jaksamiseen on sillä, että tekee normaalin mittaisia työpäiviä. Liian pitkään olen tehnyt ympärivuorokautista päivää. Nyt on pakko hyväksyä se, että tekemistä on liikaa, eikä se vähene tekemällä. Päiviä täytyy jaksottaa.
Hard stop toimii hyvin toista päivää putkeen. Työaikani on 10-18, mutta puoli kuudelta alan lopettelemaan. Tavoitteeni on lopettaa työt ennen kuutta. Se onnistuu vain siten, että jätän kesken kaiken, vaikka kuinka tuntuisi pahalta. Olen niin pitkään tehnyt 500%, että 100% saa vaihteeksi riittää. Tai vaikka edes 80%. Priorisoinnin merkitys kasvaa, mutta sitä joutuu tekemään jo muutenkin. Aika on paras priotiteetti. Tiheällä kammalla eteenpäin.
Itsestä huolehtimisen tärkeys korostuu, kun huomaa miten iso vaikutus virkistymisellä on. Myös perheestä huomaa, että läsnäoloani on kaivattu. Kun työpäivät ovat järkeviä, jää aikaa myös perheelle.
Töiden jälkeen lämmitän saunan. Pojan kanssa on hauskaa löylytellä. Nauramme vilvoitellessa. Tätä on jäänyt arjesta puuttumaan.
Illan päälle hyvä elokuva, suklaata, melatoniini ja unten maille. Osaan sittenkin myös nauttia elämästä. Se on näköjään jotain muutakin kuin työtä.
Tässä kirjoituksessa on 203 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:10) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Auringonpimennys
Sunnuntain ja maanantain välinen yö on jostain syystä sellainen, että nukun hieman muita levottomammin. Ehkä se johtuu tulevan viikon askareista, jotka pyörivät mielessä loputtomiin.
Toissa viikon tavoitepetraus kesti reilun viikon, sillä tänään en jaksa herätä ajoissa lenkille. Se siitä 6 kertaa viikossa lenkkeilystä. Toisaalta, penikkatauti on vaivannut. Ehkä yritän taas liikaa. Nollasta sataan.
On mukavaa, että kevätaurinko paistaa. Tänään on ollut aurinkoista. Miljoonat seuraavat tänään täydellistä auringonpimennystä, joka esiintyy seuraavan kerran vuonna 2044.
