Päivä on kuin veistos, jonka alla lukee ”Maanantai” – eli harmaa ja katkeran kalkkinen. Tänään ei ole energiat eikä mieliala kohdillaan. Sataa, joten aion juosta Watopiassa.
Aina kun tuntuu vaikealta, muistan isäni sanat (suora lainaus hänen päiväkirjastaan):
Jalat tuskin kantoivat, mutta jollakin ihmeellä sain vaihdettua uuden akun traktoriin ja sehän käynnistyi!
Tämän hän kirjoitti parantumattomasti syöpäsairaana, vain muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa. Hän oli kova ukko.
Tässä kirjoituksessa on 80 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (17:25) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13431
Herään taas 8:58. Jostain syystä joka aamu herään 2 minuuttia ennen yhdeksää. Tavallaan ihan hyväkin, eipähän tule nukuttua koko ajan liian pitkään. Jännästi aivot ajattelee, että arkirytmi pidetään nyt. En muista että näin pitkään olisi ”sisäinen kello” pitänyt putkeen aikaisemmin elämässäni.
Espresso Houseen vaimon kanssa käsi kädessä. Kuppiin Flat whitea. Juttelemme viittomakielestä, rinnakkaisulottuvuuksista, tekniikasta. Minusta on upeaa, että voin päivitellä puolisolleni Linuxin hard linkin absurdiutta, käydä läpi rajapintoja ja muita asioita ja aiheista, joista aika moni muu ei jaksaisi kovin pitkään kuunnella. Vielä upeampaa on, että häntä kiinnostaa tällaiset asiat vieläkin, 18 vuoden yhdessäolon jälkeen. Tähän päälle vielä tieto siitä, että hän käyttää komentoriviä, IRCiä ja kaikenlaista tekniikkaa itsekin. Olen onnekas. Kiitos Veera, että jaksat pysyä vierelläni.
Koko päivän arvon juoksemaan lähtemistä, mutta jään jumiin komentoriville. Joka päivä tulee jotain koodattua, pienempiä ja isompia juttuja.
Ehkä vedän kuitenkin sen iltalenkin, silläkin uhalla että piristyn myöhäisiltaa myöten. Olen introvertti, nörtti ja iltavirkku. Tämä on minun osani.
